Naisten välisestä solidaarisuudesta

Lähiaikoina kun on ollut taas keskustelua meikkaamisen ja meikittömyyden ympärillä, olen pohtinut paljon naisten välistä solidaarisuutta. Keskustelussa on usein hyvä ajatus takana – hyväksykäämme itsemme sellaisena kuin olemme. Samanlaista narratiivia on ollut paljon myös kehonkuvan ympärillä. Kuitenkin usein näissä on sellainen ikävä pohjavire, joka samalla lyttää muita naisia.  

”Skinny girls look good in clothes, but fit girls look good naked” – tyyppiset voimalauseet eivät varmaan paranna kenenkään itsetuntoa? Tai ”Nainen on kauneimmillaan luonnollisena”- tuskin lohduttaa esimerkiksi aknen kanssa taistelevaa tyyppiä. ”Kato itsevarmuutta vaan peliin, sä oot parhaimmillas just noin!”. Itse aikuisiän aknen kanssa kamppailleena ei ainakaan naurattaisi tuollaiset kehotukset. 

Itsetunnon kohotus ja itsensä hyväksyminen ovat toki minunkin lempiaiheitani täällä. Täydellisessä maailmassa kaikki viihtyisivät omissa nahoissaan. Usein tuntuu vain, että nämä keskustelunavaukset nostavat sitä yhtä naistyyppiä jalustalle, oli kyseessä sitten lihavat, laihat, lihaksikkaat, meikatut tai meikittömät, ja painaa muita samalla alas. Sinänsä hyvät tendenssit muuttuvat vähän ikäviksi silloin, kun se pitää tehdä muiden kustannuksella. 

Enkä haluaisi rajata keskustelua vain naisiin, mutta en itse ainakaan ole törmännyt tällaiseen miesten keskuudessa. Ainakaan samassa määrin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että jokainen saisi toteuttaa naiseuttaan juuri sellaisella tavalla kuin haluaa? Olla se uhkean muodokas Marilyn, tai linnunluinen laiheliini, käyttää tunteja itsensä ehostamiseen tai kulkea kasvot luonnollisena päivästä toiseen, ilman että kenenkään tarvitsisi leimata ulkomuotoseikkojen takia häntä mihinkään paremmuusjärjestykseen? 

Loistavan tekstin saman aiheen ympäriltä voit lukea täältä. 

Picture: Tomi Taskula