Naisten välisestä solidaarisuudesta

Niko8.jpg

Lähiaikoina kun on ollut taas keskustelua meikkaamisen ja meikittömyyden ympärillä, olen pohtinut paljon naisten välistä solidaarisuutta. Keskustelussa on usein hyvä ajatus takana – hyväksykäämme itsemme sellaisena kuin olemme. Samanlaista narratiivia on ollut paljon myös kehonkuvan ympärillä. Kuitenkin usein näissä on sellainen ikävä pohjavire, joka samalla lyttää muita naisia.  

”Skinny girls look good in clothes, but fit girls look good naked” – tyyppiset voimalauseet eivät varmaan paranna kenenkään itsetuntoa? Tai ”Nainen on kauneimmillaan luonnollisena”- tuskin lohduttaa esimerkiksi aknen kanssa taistelevaa tyyppiä. ”Kato itsevarmuutta vaan peliin, sä oot parhaimmillas just noin!”. Itse aikuisiän aknen kanssa kamppailleena ei ainakaan naurattaisi tuollaiset kehotukset. 

Itsetunnon kohotus ja itsensä hyväksyminen ovat toki minunkin lempiaiheitani täällä. Täydellisessä maailmassa kaikki viihtyisivät omissa nahoissaan. Usein tuntuu vain, että nämä keskustelunavaukset nostavat sitä yhtä naistyyppiä jalustalle, oli kyseessä sitten lihavat, laihat, lihaksikkaat, meikatut tai meikittömät, ja painaa muita samalla alas. Sinänsä hyvät tendenssit muuttuvat vähän ikäviksi silloin, kun se pitää tehdä muiden kustannuksella. 

Enkä haluaisi rajata keskustelua vain naisiin, mutta en itse ainakaan ole törmännyt tällaiseen miesten keskuudessa. Ainakaan samassa määrin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että jokainen saisi toteuttaa naiseuttaan juuri sellaisella tavalla kuin haluaa? Olla se uhkean muodokas Marilyn, tai linnunluinen laiheliini, käyttää tunteja itsensä ehostamiseen tai kulkea kasvot luonnollisena päivästä toiseen, ilman että kenenkään tarvitsisi leimata ulkomuotoseikkojen takia häntä mihinkään paremmuusjärjestykseen? 

Loistavan tekstin saman aiheen ympäriltä voit lukea täältä. 

Picture: Tomi Taskula

Kommentit (15)
  1. Miten meikkaamiseen, lisäkkeisiin ja kauneusleikkauksiin liittyvää normia voisi sitten purkaa, jos Annan kirjoitus tuntui jotenkin syyllistävältä ja huonolta? Miten ulkonäkökeskeisyydestä ja sen ongelmallisuudesta voisi puhua jos Annan kirjoitus ei ollut ok?

    Itseäni häiritsee nimenomaan ajatus siitä, että meikkaamaton nainen olisi epäsiisti. Itse tunnen osittain sen takia painetta meikata.

    (Btw *kehottaa, ei kehoittaa)

    1. Tämä ei ollut varsinaisesti mikään vastine Annan kirjoitukselle, vaan kritisoin yleisesti ilmiötä jossa koitetaan nostaa yhtä kauneuskäsitystä ylitse muiden. Mutta jos kauneusnormeja haluaa purkaa, miten sitä edesauttaa se että rajaamme entistä pienemmälle sen alueen, jossa esimerkiksi meikkausta on soveliasta harjoittaa ja kohdistamme kritiikin muihin naisiin? On ihan eri keskustelu puhua siitä, minkälaiset mekanismit synnyttävät sen paineen meikata. 

      Ja kiitos, olen tainnut aina kirjoittaa sen väärin! 😀

  2. Itse kirjoitin hieman eri aiheesta vuosi sitten, mutta pätee osittain tähänkin keskusteluun naisten ulkonäön merkityksestä. Itseäni (ja EU:n teettämää tutkimusta) siteeraen:

    ”Mitkä kolme asiaa ovat tärkeimmät, kun hakija on MIES?

    1. Työkokemus 40%
    2. Tutkinnot / koulutus 38%
    3. Joustavuus työaikojen suhteen 31%

    Joo, tämähän kuulostaa oikein hyvältä ja järkeenkäypältä. Mutta entäs mitkä ovat kolme tärkeintä kriteeriä, kun hakija on NAINEN?

    1. Onko lapsia 49%
    2. Joustavuus työaikojen suhteen 35%
    3. Yleinen viehättävyys 33%

    Sanattomaksi vetää.”

    1. Hyi helvetti kun tuli tästä paha mieli 🙁

      1. Jooo, siiis huh! Oli pakko kaivaa tutkimus esiin, kun en meinannut uskoa. Jäi kuitenkin vähän epäselväksi, millanen tää otanta oli ollut? 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *