#Nextillelevelille

Pepsi kutsui minut ja ystäväni aamiaiselle Milttonin Showroomille keskustelemaan siitä,  minkä asian me veisimme nextille levelille. Puhuimme pääosin henkisestä hyvinvoinnista ja siitä miten sitä voisi katsoa uudesta näkövinkkelistä.Nykyään hyvinvointi on iso todella iso bisnes ja ihmiset tuntuvat olevan entistä tietoisempia myös henkisen hyvinvoinnin edistämisestä. Osa hurahtaa meditaatioon ja mindfulnessiin kun toiset taas vannovat joogan nimeen. Mielestäni on hienoa, että näihin asioihin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Totesin kuitenkin, että samat asiat eivät toimi kaikilla ihmisillä. En itse ole oppinut pitämään joogasta monista yrityksistäni huolimatta. Välillä tulee sellainen olo, että on ainut ihminen joka ei ymmärrä jonkin asian hienoutta.

Pojat sanoivat, että joskus tällaisissa tapauksissa on kyse henkilöbrändäyksestä ja siitä, kuinka jotkut saattavat luoda itselleen tiettyä imagoa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa halutessaan pysyä trendien aallonharjalla. Ystäväni Otson mielestä henkinen hyvinvointi on lopulta kuitenkin melko tavallisista asioista kiinni. Esimerkiksi tavoitteiden asettaminen itselleen ja niihin pääseminen luo kaikille ihmisille onnellisuutta. Tällainen ”back to basics”-tyyppinen ajatus toimi kantavana voimana koko keskustelun ajan. Ripsitaikurini Jenni oli sitä mieltä, että henkiseen hyvinvointiin liittyy myös toisten ihmisten auttaminen. Empatiakyky oli myös moneen otteeseen puheenaiheena ja se, miten suhtautuu yleensäkin muihin ihmisiin. Ahdistuuko muiden onnistumisista ja ilonaiheista, vai pitääkö niitä inspiroivana? Jos huomaa ärsyyntyvänsä jonkun toisen käytöksestä, on se yleensä hyvä merkki tutkailla samaa piirrettä itsessään.

Keskustelimme myös siitä, kuinka jotkut ihmiset tuntuvat kylvävän negatiivisuutta ympärilleen melkein huomaamatta. Mielialat tarttuvat helposti, jonka takia itse hakeudun automaattisesti sellaisten ihmisten seuraan, joiden perusvire on positiivinen. Loppujen lopuksi onnellisuus ei ole nimittäin kiinni siitä, mitä sinulle tapahtuu vaan siitä, miten suhtaudut siihen. Omat unelmat ja niihin pyrkiminen tuntui kaikille merkitykselliseltä oman hyvinvoinnin kannalta. Tässä totesimme avainasemassa olevan oman itsensä kuuntelu. Ovatko unelmat täysin omia vai onko antanut muiden sanella ne? Tekeekö jotain asiaa vain sen takia että ”kaikki muutkin tekee” vai onko se aidosti juuri sinun unelmasi?

Välillä keskustelu karkasi fyysisen hyvinvoinnin puolelle, koska nämä kaksi asiaa ovat niin kytköksissä toisiinsa. Kun voi fyysisesti hyvin, on usein parempi olo myös henkisesti.
 
Miten te veisitte henkisen hyvinvoinnin nextille levelille?

Kommentit (14)
  1. Ei vitsi Elisa, nyt meni taas niin tunteisiin! Mulle sellanen pysyvä henkinen hyvinvointi on tullu pitkän prosessin, itsetutkiskelun ja oman ajattelun muokkaamisen kautta, ja tällä hetkellä oon aika lailla jatkuvasti sellasessa mielentilassa, et koko maailma on jotenkin ihan uskomattoman siisti juttu. Siinä vaiheessa, kun oot harjottanu mieltäs niin pitkälle, et onnen kyyneleet voi tulla silmiin ihan vaan ruuvimeisselin näkemisestäkin.. Talking about next level here 😀

    Hei halauksia, olis ihanaa nähdä sua taas joku kerta! Oot justiin semmonen yks ihana inspiroija ja positiivari <3

    1. Voi ihana Ella! Sun ois selkeästi pitänyt olla tuolla vähän jakamassa sun salaisuuksia 😉 ja todellakin nähään nyt joku päivä!:)

  2. Olen itsekin pähkäillyt tuota henkistä hyvin vointia ja sen merkitystä, kun olin tässä jokin aika sitten burn outin partaalla vaikka juuri minunhan piti olla se joka tietää näistä asioista ja osaisi välttää moisen tilanteen. Noh suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Pähkäilyjen ja erinnäisten kokeilujen myötä tulin siihen tulokseen, että tärkeintä on osata antaa itselleen löysiä. Minulla, kuten myös varmasti suurella osalla loppuun palajista (tai sitä yrittävistä) on ylitsepääsemätön tarve tehdä kaikki täysillä ja tottakai mieluusti parhaiten. Liikuntaa paljon, musiikkiharrastuksia paljon, täydelliset elämäntavat, täydelliset vaatteet. Lista lienee loputon. Ja johan oltiin pisteessä jossa mikään mistä aiemmin nautin sydämeni kyllyydestä ei tuntunutkaan kivalta. Ainoastaan vihreä tee maistui siltä miltä ennenkin. 😀
    Noh onneksi tuli tilanne, jossa täytyi tajuta hengittää ja huokaista ja miettiä mimmoista elämää oikeasti haluankan elää. Nyt olen jälleen oma iloinen ja onnellinen itseni. Liikun ja nautin siitä, mutta vähemmän veren maku suussa kuin ennen. Harrastan musiikkia, kun on semmoinen fiilis. Syön terveellisesti, mutta oho! Maailma ei kaadukaan vaikka välillä pistäiskin läskiksi! 😀
    Mutta, jos täytyisi sanoa mikä on onnen eliksiirini niin kyllä se olisi tuo ikirakkauteni vihreätee. 🙂

    1. Ihana kuulla, että olet oppinut hiukan hölläämään. Mun mielestä yksi kaikkein tärkeimmistä taidoista on osata sanoa ei, silloin kun on liikaa hommaa. Kivatkin jutut voi polttaa loppuun jos niitä haalii liikaa. Ja tosiaan, kaiken ei tarvitse olla täydellistä:) en itse ole koskaan ollut perfektionisti, mutta lähipiiristä sellaisia löytyy. Se on hassua kun omaan silmään ei huomaa mitään eroa jossain jutussa mitä on pakerrettu puoli tuntia tai 5 tuntia 😀 silloin pitää vaan miettiä, että tämä on nyt kyllin hyvä! Koska muille se varmasti kelpaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *