Olen yhtä kuin sometilini

DSC_0428 copy.jpg

Tämän viikon Yksillä- jaksossa puhumme hiukan somepersoonasta ja siitä, mitä sen ulkopuolelle jää vai jääkö mitään? Minkä takia Sara ei enää julkaise treenikuvia missä vatsa näkyy ja miksi minullla on kaksi eri instagram-tiliä? Minkä kuvan takia Mariannalta lähti yli tuhat seuraajaa? Muun muassa näihin löytyy vastaukset tämän viikon jaksosta, joka löytyy tuttuun tapaan Suplasta.

Olen itse vähän kipuillut Instagramin kanssa viimeaikoina, jonka takia päivitystahti on ollut hyvin harvaa. Olen kaivannut kovasti snapchattia, sillä sinne höpöttely oli paljon arkisempaa kuin visuaaliset, loppuunsa hiotut instagram storyt. On ikävä sitä spontaania höpöttelyä ja jutustelua teidän kanssanne, jota snäpissä usein tuli tehtyä. Vaikka tiedostan, että sinne voi kukin tehdä juuri omannäköistä sisältöä, tuntuu kynnys sellaiseen rennompaan höpöttelyyn paljon suuremmalta. 

DSC_0494.jpg

Ennen tuli enemmän mietittyä sitä, millaista brändiä somessa rakentaa. Mitkä jutut sopivat siihen omaan genreen vai onko ylipäätään mitään rajoja? Onko oma presenssi helposti lähestyttävä naapurintyttö vai muotiviikkojen katutyylidiiva? Onko melankoliaan taipuva pohdiskeleva kynäniekka vai huumoria pursuava tarinankertoja? Keskittyykö enemmän kuviin ja mitä niillä haluaa ilmaista?

Nykyään omalla kohdallani tulee mietittyä ehkä jopa enemmän vastuuta. Miten esimerkiksi yksi kuva voi parhaimmillaan tai pahimmillaan vaikuttaa johonkin toiseen ihmiseen. Lopulta on sellaisessa solmussa, ettei enää uskalla julkaista mitään. Arkisilla, viimeistelemättömillä kuvilla tulee asetettua itsensä paljon haavoittuvampaan asemaan, kun taas stailatuilla kuvilla etäännyttää itsensä helposti seuraajista.

DSC_0485 copy.jpg

Tavallaan en haluaisi että someminän ja todellisen minän välillä olisi kamalasti eroa. Aitous kiinnostaa. Täydelliset kuvat ovat mielestäni tylsiä ja olen tiputtanut toistasataa instagram-tähteä seurattavista, sillä ne alkoivat kaikki muistuttaa toinen toistaan. Samalla on tullut pohdittua paljon sitä omaa olemista siellä.  Koska en oikein tiedä, mitä haluaisin julkaista, ei tule juuri julkaistua mitään. 

Mutta ehkäpä minäkin keksin oman tapani olla instagramissa ennen pitkää. Nyt haluaisinkin tietää, mitkä teidän lempitilejä siellä on? Koska omalta listaltani tippui niin paljon ihmisiä, kaipailisin jotain uutta seurattavaa. Tällä hetkellä eniten fiilistelen sellaisia inspiraatiotilejä, mutta kaipailisin myös jotain mielenkiintoisia tyyppejä jotka julkaisevat itse ottamiaan kuvia. 

DSC_0490.jpg

Pictures: Sara Vanninen

Kommentit (10)
  1. JennaTuulenpolku
    3.10.2018, 06:17

    Tosi hyvää pohdintaa, samaa käynyt läpi itsekin. Tein aluksi blogille oman tilin Instaan ja aattelin pitää sen ihan erillään henkilökohtaisesta, mutta rajanveto oli kuitenkin sitten aika hankalaa. Opiskelen siis luontaishoitajaksi ja blogi pyörii sen aihepiirin ympärillä, mutta toisaalta kaikesta ’hörhöilystä’ on tullut niin tavallinen osa arkea, että vaikea erottaa mikä sitten olisi blogin ja mikä oman tilin asiaa.. Joten oon päätynyt päivittämään pelkästään blogin tiliä.

    @tuulenpolku se siis löytyy, asiaa esimerkiksi ayurvedasta, aromaterapiasta ja kaamosmasennuksesta 🙂

    Tykkään ite seurata aika arkisia ja stailaamattomia, oikeesti ’insta’-tilejä kovin harkittujen sijaan, joten semmosena pyri pitään omankin. Story on semmonen livepäiväkirja parhaimmillaan! 

  2. Ymmärrän tuon, että instatilin ollessa osa ammattia tulee varmasti mietittyä vähän liikaakin, mitä sinne postailee. Lopulta kuitenkin juuri siksi ne seuraajat kaikkoaa: liika mietintä näkyy, ja kaikesta tulee lopulta samankaltaista, täydellisyyteen pyrkivää höttöä. Sellainen ei kiinnosta kyllä ollenkaan. Itsekin huomasin yhtäkkiä, että seuraan instagramissa montaa sellaista tyyppiä, keiden kuvia en edes muista ikinä nähneeni jälkikäteen. Ne tulee vaan selattua nopeasti ohi kiinnittämättä mitään huomiota, koska on nähnyt jo tuhat samankaltaista kuvaa aiemmin. Karsin siis seuraamani tilit sellaisiin, keiden kuvat on aidoista tilanteista tai heillä on vähintään kuvateksteinä jotain minua kiinnostavia ajatuksia, muutakin kuin ”cozy sunday”-tyyppisiä tekstejä. Ehkä jotkut inspiroituvat vielä niistä ”täydellisistä” kuvista, joissa näkyy vaikkapa jokin kiva asu, mutta itse koen, että koska sellaista inspiraatiota on nykyään maailma pullollaan – televisio, kaikki some, lehdet, mainokset – se ei enää riitä. Tai pitäisikö sanoa, että vähempikin riittää? Kumpi lieneekään sitten vaivalloisempaa, tuottaa täydellisiä kuvia lavastetuista tilanteista vai näyttää omaa persoonaansa ja jakaa ajatuksiaan tai sitä ihan oikeaa arkea. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kuvat ei voisi olla visuaalisesti kauniita tms. mikä varmasti on monelle osa koko homman nautintoa.
    Tietysti eri asia vielä, jos kokee, että vaikka mainitsemasi ”naapurintyttö”-tyyppi voi tuoda persoonaansa paremmin esille kuin ”katutyylidiiva”, mutta sellainen itsensä tiettyyn lokeroon asettaminen taas tuskin kannattaa. En itse ainakaan jaksaisi seurata kovin kauaa myöskään ketään, kuka postaa aivan samanlaista settiä vuodesta toiseen, uskaltamatta muuttaa jotain hyväksi todettua kaavaa, jolloin taas homma näyttää aika persoonattomalta.

    Ei voi siis muuta todeta, kuin että oispa vaikeaa ylläpitää jotain supersuosittua instatiliä itse.

    1. No sepä se! Ja itsellänikin muuttuu se, minkälaisia tilejä tykkään seurata joten olisi hassua ehkä ajatella että muita kiinnostaisi seurata vuodesta toiseen ihan samanlaisia juttuja. Mutta just nyt en oikein löydä mitään kiinnostavaa sieltä. Se on aika vaikea combo olla jollain tapaa persoonallinen, tunteita herättävä, samaistuttava, aito ja vielä visuaalisesti silmää miellyttävä. Muistan kuinka fiiilistelin kauan sitten tosi paljon sellaista @isabellath tiliä, jolla oli ihania arkisia sellasia hygge-kuvia lähinnä kotoota. Ihailin hänen tyyliään ja heidän kaunista sisustustaan. Suosion myötä kuitenkin hänen elämäntyylinsä muuttui ja nykyään tili näyttää tismalleen samalta kuin kaikilla muillakin ”instagram-tytöillä”. Kauan toivoin että vanha meininki olisi palannut hänen tililleen mutta lopulta jouduin poistamaan hänetkin seurattujen listalta 😀

      1. Ihan totta. Ehkä aitous on se avainsana kuitenkin, koska jos tuot aidosti omaa persoonaasi ja elämääsi esille, löytää seuraajiksesi juuri he, ketkä sinuun samaistuvat tai joissa herätät muita tunteita – eli juuri se sun ”kohdeyleisö”, luulisin. Siinä vaiheessa se sisältö saa myös oikeasti huomiota, kun todellakin kuvat oikeasti katsotaan, eikä scrollata äkkiä ohi.
        Itseäni harmittaa myös just tuo, että moni ennen kiinnostava tili on muuttunut keskenään hyvin samanlaiseksi. Ihan kiinnostavaa oikeastaan nähdä, kuinka kauan instagram vielä porskuttaa nykyisessä suosiossaan. Tuntuu, että moni kaipaa persoonallisempaa ja jollain tapaa enemmän antavaa sisältöä (kuten podcastit), mutta ehkä se on vielä lähinnä tää mun kupla, jossa sellaista tapahtuu 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *