Äiti, ruska ja hevoset

Lennart.jpg

Tänään aamu oli kolea ja pilvinen. Yön aikana jalkojen päältä karannut peitto oli tehnyt varpaista pieniä jääkalikoita. Nousin ylös ninjamaisella ripeydellä, ja juoksin vuoraamaan kohmeloisia raajojani eri vaatekerroksilla. Sädekaihtimien takaa paljastui harmaa näkymä ja tuuli vihelsi ikkunanpokia vasten. Toivoin ettei vain alkaisi satamaan. Olin nimittäin menossa äitini kanssa tallille kameran kanssa, tarkoituksena ikuistaa pari valokuvaa hänestä heidän hevosen kanssa. 

Automatkan aikana pilvet alkoivat rakoilla ja yhtäkkiä aurinko porotti miltei kirkkaalta taivaalta. Tunsin itseni idiootiksi seistessäni laitumen laidalla kevytuntuvatakki toisen takin alla, villahuivi tiukasti kaulan ympärille kiedottuna ja tuplahousut jalassa. Päivästä tuli kuin tulikin ihan mielettömän kaunis ja jouduin useampaan otteeseen keventämään varustusta. 

Teki hyvää päästä hetkeksi pois keskustan hälinästä, vaikka Kalliosta ei meinaisi välillä tohtia poistua lainkaan. Hevoset on ihan tajuttoman uljaita ja rauhoittavia eläimiä ja ymmärrän hyvin minkä takia äitini ja hänen miehensä viettävät niin paljon aikaa niiden parissa. Tajusin myös, kuinka hieno ruska tällä hetkellä onkaan ja kuinka vähän sitä oikeastaan näkee kaupungissa. Päätin että viikonloppuna on tehtävä joku pitkä kävelylenkki luonnonhelmassa, sillä kohta puut ovat taas lehdettömiä. 

Äidillä on miehensä kanssa aikeissa ostaa suomenhevonen toiseksi hevoseksi. Selailimme eri myynti-ilmotuksia iltapäiväteen lomassa ja harmittelin, että olen itse niin hurjan allerginen itse hevosille. Muistan jo pienenä kävelleeni talleille ihailemaan noita upeita ilmestyksiä. Ei kuitenkaan auta itku markkinoilla, täytyy vain tyytyä ihailemaan niitä pienen välimatkan päästä. 

Nyt sain juuri lähetettyä äidilleni muutamat otokset tältä päivältä ja odottelen poikaystävää toimistolta kotiin. Ajattelin seuraavaksi lämmittää eilisen pastan jämät, sulkea tietokoneen ja istahtaa hetkeksi television ääreen. Tänään on lempi arki-iltani sillä meillä on saunavuoro. Joten pidemmittä puheitta, ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Ainiiiiiin, ja tämän viikon Yksillä-jakso löytyy täältä. Jaksossa paljastetaan muun muassa inhokki ravintolat, matkakohteet, tv-sarjat ja paljon muuta!

DSC_4064.jpg

DSC_3869.jpgDSC_4082.jpg

DSC_3782.jpg

lennart2.jpg

DSC_4083.jpg

DSC_3841.jpg

DSC_4088.jpg

DSC_3836 copy.jpg

DSC_4089.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Tasa-arvo televisiossa

dsc_3263.jpg

Olen katsellut iltaisin paljon televisiota ja yksi asia erityisesti on ihmetyttänyt. Tuntuu nimittäin että vaikka olemme tasa-arvon kannalta harppaileet askelia eteenpäin lähivuosina, yhtäkkiä niitä otetaan monta taaksepäin. Monta kertaa olen nimittäin miettinyt, että se miten joitain miehiä kohdellaan televisiossa, tuomittaisiin alta aikayksikön mikäli sukupuoliroolit olisivat toisinpäin. 

Esimerkiksi se, miten Love Island Suomessa miehet laitettiin riviin seinän taakse ja naiset kävivät kukin vuorollaan kokeilemassa käsiaukkojen kautta millainen vartalo kullakin on. Sitten nämä vartalot arvosteltiin ja pisteytettiin paremmuusjärjestykseen. Paras vartalo voitti palkinnon ja huonoimman itsestunto sai varmasti aikamoisen kolauksen. 

Toinen tapaus, joka sai suuni loksahtamaan auki oli Diili. Joukkueet oli jaettu naisten ja miesten kesken ja naiset tarvitsivat tiimiinsä jonkun miesten puolelta hävittyään kaksi kilpailijaa pudotuksessa. Edellisissä tehtävissä varsin pätevän kuvan itsestään antanut Kalle siirrettiin naisten joukkueeseen. Kun tehtävä oli aloitettu ja naisten joukkueelta kysyttiin, mitä Kalle on tuonut joukkueeseen, vastasi Sonja täysin vakavalla naamalla ja suhteellisen tylyllä ilmeellä: ”Hän on tuonut meidän tiimiin peniksen.”

Järkytyin tuota vastausta niin, että meinasi mennä iltateet väärään kurkkuun. Seuraava ajatus oli, miten tähän suhtauduttaisiin mikäli kyseessä olisi mies kommentoimassa kuinka ainoa mitä Sonja on joukkueeseen tuonut on vagina? Ainakin toivottavasti tällainen kommentointi olisi tuomittu samantien. Minkä takia tätä naisen laukomaa ala-arvoista kommenttia ei ole tuomittu samalla tavalla?

Hiukan ristiriitaiset fiilikset heräsivät myös, kun Enbuske haastatteli taannoin seksuaalista häirintää kokenutta miestä. Kysymykset oli aseteltu jotenkin niin, että eikö miehen pitäisi ottaa tällaiset asiat vain kiinnostuksenosoituksina ja kohteliaisuuksina. Jotenkin jäi sellainen olo, että vain naisen kokemaan ahdisteluun voidaan suhtautua vakavasti. 

En tiedä johtuuko tällaiset asiat nyt siitä, että naiset kokevat olleensa niin kauan sorretussa asemassa että nyt vihdoin on aika ottaa takaisin? Kiusatusta tulee kiusaaja pitkän alistumisen jälkeen. Vähän kuin bodypositivisuudessa välillä ärsyttää se, että fat-shaming muuttuu joskus skinny-shamingiksi. Vai mistä tässä on kyse? Eihän tasa-arvo toteudu lainkaan näissä esimerkeissä. Olen täysin kaikenlaisen naisten voimaantumisen kannalla, mutta eihän sitä voi tehdä toisen sukupuolen alaspainamisella. 

Minkälaisia fiiliksiä teillä herää aiheesta?

Puheenaiheet Ajattelin tänään