Tasa-arvo televisiossa

dsc_3263.jpg

Olen katsellut iltaisin paljon televisiota ja yksi asia erityisesti on ihmetyttänyt. Tuntuu nimittäin että vaikka olemme tasa-arvon kannalta harppaileet askelia eteenpäin lähivuosina, yhtäkkiä niitä otetaan monta taaksepäin. Monta kertaa olen nimittäin miettinyt, että se miten joitain miehiä kohdellaan televisiossa, tuomittaisiin alta aikayksikön mikäli sukupuoliroolit olisivat toisinpäin. 

Esimerkiksi se, miten Love Island Suomessa miehet laitettiin riviin seinän taakse ja naiset kävivät kukin vuorollaan kokeilemassa käsiaukkojen kautta millainen vartalo kullakin on. Sitten nämä vartalot arvosteltiin ja pisteytettiin paremmuusjärjestykseen. Paras vartalo voitti palkinnon ja huonoimman itsestunto sai varmasti aikamoisen kolauksen. 

Toinen tapaus, joka sai suuni loksahtamaan auki oli Diili. Joukkueet oli jaettu naisten ja miesten kesken ja naiset tarvitsivat tiimiinsä jonkun miesten puolelta hävittyään kaksi kilpailijaa pudotuksessa. Edellisissä tehtävissä varsin pätevän kuvan itsestään antanut Kalle siirrettiin naisten joukkueeseen. Kun tehtävä oli aloitettu ja naisten joukkueelta kysyttiin, mitä Kalle on tuonut joukkueeseen, vastasi Sonja täysin vakavalla naamalla ja suhteellisen tylyllä ilmeellä: ”Hän on tuonut meidän tiimiin peniksen.”

Järkytyin tuota vastausta niin, että meinasi mennä iltateet väärään kurkkuun. Seuraava ajatus oli, miten tähän suhtauduttaisiin mikäli kyseessä olisi mies kommentoimassa kuinka ainoa mitä Sonja on joukkueeseen tuonut on vagina? Ainakin toivottavasti tällainen kommentointi olisi tuomittu samantien. Minkä takia tätä naisen laukomaa ala-arvoista kommenttia ei ole tuomittu samalla tavalla?

Hiukan ristiriitaiset fiilikset heräsivät myös, kun Enbuske haastatteli taannoin seksuaalista häirintää kokenutta miestä. Kysymykset oli aseteltu jotenkin niin, että eikö miehen pitäisi ottaa tällaiset asiat vain kiinnostuksenosoituksina ja kohteliaisuuksina. Jotenkin jäi sellainen olo, että vain naisen kokemaan ahdisteluun voidaan suhtautua vakavasti. 

En tiedä johtuuko tällaiset asiat nyt siitä, että naiset kokevat olleensa niin kauan sorretussa asemassa että nyt vihdoin on aika ottaa takaisin? Kiusatusta tulee kiusaaja pitkän alistumisen jälkeen. Vähän kuin bodypositivisuudessa välillä ärsyttää se, että fat-shaming muuttuu joskus skinny-shamingiksi. Vai mistä tässä on kyse? Eihän tasa-arvo toteudu lainkaan näissä esimerkeissä. Olen täysin kaikenlaisen naisten voimaantumisen kannalla, mutta eihän sitä voi tehdä toisen sukupuolen alaspainamisella. 

Minkälaisia fiiliksiä teillä herää aiheesta?

Kommentit (22)
  1. Mainitsemaasi kopelointia en ole nähnyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta Sonjan sanat eivät vaikuttaneet minuun mitenkään. Tuskin vaikutti moniin muihinkaan miehiin, koska asiasta ei pulista. Jopa futisfoorumin yleensä varsin herkästi reagoiva feminismiä kritisoiva ketju on pysynyt asiasta vaiti. 

    Yleensäkin netin mieskeskeisten foorumeiden tasa-arvoketjuissa keskustelu liittyy useammin siihen, mistä tulisi ottaa nokkiinsa, kuin siihen, että oikeasti loukkaannuttaisiin.

    Toisin sanoen nykykulttuurissa miehet tunnistavat loukkaantumiseen oikeuttavat rajat, mutta eivät kuitenkaan loukkaannu.

    Mistä se johtuu, miksi Sonjan tokaisu ei liikuttanut minua mitenkään? Tässä joitain tulkintoja, jotka mielessäni ehkä alitajuisestikin välähtivät.

    -Se oli hetkellinen typeryys, joka ei liity mitenkään mihinkään laajempaan kontekstiin. Minäkin puhun monesti harkitsemattomuuttani tai tunnekuohuissani tyhmyyksiä, mutta eivät satunnaiset tyhmyyteni ole minä tai yhteiskunnallinen rakenne.

    -Sonjan heitto oli provosointia, joka sopii ohjelman luonteeseen.

    -Sonjan heitto oli itsensä korostamista, joka sopii ohjelman luonteeseen.

    -Sonjan heitto oli huonoa huumoria, johon jokainen joskus sortuu.

    Minusta olemme jo vuosikaudet eläneet aikaa, jossa loukkaantuminen ja herkkyys on tuotteistettu. Ihmiset on kasvatettu loukkaantumaan, tulkitsemaan pahantahtoisesti ja näkemään pienessä suurta. Siksi jonkun harkitsemattomasta tokaisusta on voitu luoda suuri kohu. Tämä on palvellut myös median kaupallisia tavoitteita. Pienestä kohkaaminen kerää paljon lukijoita. Kohujen tehtailu on lehdille superhalpaa. Käytettyihin resursseihin nähden kohuilla pystytään keräämään valtavat lukijamäärät.

    Vähitellen tämänkin tuotteen suosio kuitenkin rupeaa hiipumaan. Esimerkiksi kulttuuripiireistä nousee esiin arvostettuja ihmisiä, jotka kritisoivat keinotekoisesti luotuja vastakkainasetteluja. Näistä esimerkkeinä Pirkko Saisio ja Leena Krohn.

    Minun puolestani sukupuolestani saa käyttää jatkossakin nälviviä ja syrjiviä ilmaisuja. Sehän kertoo vain puhujan omasta keskenkasvuisuudesta ja sivistymättömyydestä. Miksi se olisi minun ongelmani? Mieluummin elän maailmassa, jossa sallitaan harkitsemattomuudet ja huono huumori kuin maailmassa, jossa täytyy tiedostaa ja loukkaantua ihan vain loukkaantumisen vuoksi.

  2. Miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisäksi televisiosarjat ovat vielä erittäin heteronormatiivisia. Innolla odotan sitä, kun ensitreffit alttarilla -sarjaan tulisi nais/miespari tai unelmien poikamies etsisi itselleen unelmiensa miestä.. 🙂

    1. Me ollaan puhuttu tästäkin paljon poikaystävän kanssa! Oli ihanaa kun napakympissä on ollut välillä homopareja<3 eli joitain askeleita on jo otettu siihen suuntaan, mikä on ihan mahtavaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *