Yksillä podcast sai tänään jatkoa, kun ensimmäinen jakso kesän tauon jälkeen julkaistiin. Kirjoittelinkin jo eilen, että ensimmäisenä oli haasteviikko. Haastoimme toisemme elämään viikon kuuden euron päiväbudjetilla. Tarkoituksena oli hiukan tarkastella omia kulutustottumuksia ja muistutella itseään niistä ajoista, kun kuukaudessa oli vain parisataa käytettävissä.

Halusin minimoida täysin oman kulutukseni, joten marssin ensimmäisenä päivänä kauppaan ja ostin muutaman päivän lounaaksi ja päivälliseksi aika klassisia penninvenytysruokia: hernekeittoa sinaapilla, pinaattikeittoa kananmunalla ja tietysti nuudeleita. Sanottakoon vielä, että emme lähteneet tähän haasteeseen mitenkään tyhjillä kaapeilla, mutta emme myöskään valmistautuneet tähän erityisesti. 

Heti maanantaina tajuan, että shampoo ja hoitoaine ovat loppu ja olin pessyt hiukset viimeksi lauantaina. Normaaliin shampoo & hoitoaine kombooni menisi noin 20 euroa, eli melkein puolet koko viikon budjetista. Päätän pohtia vielä, kävisinkö ostamassa esimerkiksi Lidlistä jotkut halvemmat versiot, vai odottaisinko likaisella tukalla loppuviikkoon, jotta näen paljonko minulla on vielä rahaa jäljellä. 

Alkuviikko menee muuten suht helposti, sillä työskentelen kotoota eikä minulla täten tule mitään yllättäviä menoeriä. Yllättävän nopeasti yksipuolinen ruokavalio alkaa tökkiä ja alan kaipaamaan jotain terveellisempää ravintoa. Tiistaina ystäväni tulee käymään ja tuo työpaikaltaan kassillisen Frooshin smoothieita. Tekee mieli kiljahdella riemusta, mutta en kehtaa näyttää, kuinka onnellinen olenkaan muutamasta juomasta. 

Hänen lähdettyä huomaan, että jokainen smoothie pitää sisällään jotakin, mille olen allerginen. Päätän siitä huolimatta korkata yhden ja onnekseni kurkku ei turpoa umpeen. Rahan arvostus on muuttunut yllättävän nopeasti omassa päässä. Kun ystävä ehdottaa työnjälkeisiä viinilasillisia, mietin että minulla menisi koko päivän budjetti yhteen lasilliseen. Ensimmäisen kolmen päivän ruoat ovat maksaneet 8,50 eli suurinpiirtein saman verran kuin yksi lasillinen viiniä. Kieltäydyn kutsusta.

Torstaina käyn ostamassa lihamakaronilaatikkoainekset Lidlistä ja tajuan että joudun ostamaan myös ketsupin, joka maksaa melkein kolme euroa. Koko kauppalasku on lopulta 11,50, joten edelleen ollaan vielä budjetissa. Makaronilaatikosta tulee niin iso satsi, että söisin sitä helposti loppuviikon. 

Viikonloppuna olisi under the bridge bileet, kahden kaverin kolmekymppiset ja brunssi Väinö Kalliossa. En voi osallistua mihinkään näistä, sillä ei ole varaa. Poikaystävän isällä on syntymäpäivät, joten menemme heille syömään. Olen iloinen ilmaisesta ruoasta, mutta samalla hävettää ettei ole varaa viedä mitään lahjaa. 

Kun viikonloppu on ohi, on rahattomuuteen alkanut jo vähän tottua. Tuntuu kummalliselta mennä ravintolaan lounaalle. Onkohan mulla nyt oikeasti varaa tähän, mietin?

Mutta lisää siitä, millaisia fiiliksiä viikko herätti meissä ja miten kaikilla sujui penninvenytys voi käydä kuuntelemassa Suplasta. Perustettiin myös vihdoin oma instgram podille, joka löytyy nimellä @yksilla. Siellä voi laittaa palautetta ja muutenkin seurailla vähän sensuroimatonta menoa kuin meidän omissa instagrameissa.