Olen ollut aina vähän huono meditoimaan ja rauhoittamaan mieltäni. En vain oikein osaa sitä. Voi olla, että tarvitsisin vain jonkun hyvän nauhan taustalle tueksi. Olen sellainen, että kun on paljon mielen päällä ja tehtävää riittää, saatan mennä sellaiseen tehokkuusmodeen, josta on vaikea riuhtoa itseään irti. Sitten kun työt on hoidettu, vedän vapaa-ajallakin kun höyryjuna ja suoritan sitäkin. Siinä vaiheessa on vaikeaa rentoutua. Kun yrittää rauhoittaa mielensä, se on ollut niin ylikierroksilla että tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta. 

Syyllistyn myös siihen, että yrittäessäni rentoutua vaikkapa ihan tv:tä tuijottelemalla, mieleen pompsahtelee jatkuvasti juttuja mitä voisi silläkin hetkellä viedä eteenpäin. Kun hommaa on niin paljon, ettei ne tekemällä lopu, on vaikeaa vetää viivaa sen työn ja vapaa-ajan välille. Veikkaan että ongelma on melko yleinen tämän päivän työkulttuurissa. 

Olemme keskustelleet ilmiöstä ystävien kanssa ja monilla on sama ongelma tämän asioiden päässä pyörimisen kanssa. Yksi ystävästäni kertoi tällaisesta hypertilasta, joka voi olla päällä. Lueskelin asiasta ja löysin tällaisen termin kuin sympatikotonia, jossa keho käy jatkuvasti ylikierroksilla. Kävin osteopaatilla ja hän sanoi sympaattisen hermostoni olevan jatkuvasti vilkkaassa toimintatilassa. En nyt lähde tekemään mitään nettidiagnoosia itselleni, mutta oireet kuulostavat tutuilta. 

Siinä keho on lepotilassakin vähän ylivirittynyt, eli sellaisessa pakenemis- ja taisteluvalmiudessa. Esimerkiksi korkea leposyke, huono unenlaatu, ruoansulatusongelmat ja rauhaton olo liittyvät tähän. Koska niin moni kohta kuitenkin sopii tämänhetkiseen fiilikseeni, pohdin, mitkä ovat niitä asioita joita voisin tehdä tilanteen hillitsemiseksi.

Löysin muutamia vinkkejä netistä, kuten hengitysharjoitukset. Juuri perjantaina kävimme yhden kaverin kanssa läpi stressiä ja hän kertoi tekevänsä päivittäin hengitysharjoituksia. Ne kuulemma pitävät hänet järjissään ja stressin kaukana. Otan tämän nyt ehdottomasti myös omaksi rutiiniksi. Niitä löytyy Youtubesta esimerkiksi täältä.

Toinen helppo tapa on ottaa arkeen matalatehoista liikuntaa. Päätimme Saran kanssa ottaa lähijoogastudiolle kortit. Uskon, että siellä saa hyvin mielen tyhjennettyä kun vain kuuntelee joogaopettajan jatkuvaa puhetta ja pyrkii keskittymään siihen. Tunnin jälkeen saattaa huomata että ei ole ehtinyt ajattelemaan mitään omia juttujaan. Toinen hyvä tapa on lähteä pitkälle kävelyretkelle jonkun ystävän kanssa ilman puhelimia. 

Kolmantena tulee tietysti säännöllinen unirytmi, joka on itselläni ollut ainakin hiukan hakusessa viimeaikoina. Nyt pyrin menemään sänkyyn joka ilta ajoissa ja pyhittää viimeiset tunnit illasta offline-ajalle. Koska keho käy ylikierroksilla myös yöllä, voi nukahtaminen olla vaikeaa ja unenlaatu huonoa. Sen takia on erityisen tärkeää ottaa se tarvittava aika nukkumiselle. 

Neljäntenä minut pitää järjissäni maalaus. Se on ainoita asioita tällä hetkellä, mikä saa ajatukseni täysin pois tästä maailmasta. En mieti silloin mitään muuta kuin seuraava väriä, sitä mihin sen sekottaisin ja mitä sillä maalaisin. Kaksikin tuntia saattaa mennä ihan hurahduksessa, jonka jälkeen tajuan että olen ollut jossain ihan muualla hetken. Veikkaan että monesta käsityöstä tulee samanlainen fiilis. Bookkasimme ystäväni kanssa alkuvuodesta savikurssin, joka alkaa vihdoin ensi viikolla. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa. 

Tunnistaako joku muu tällaisen ylivirittyneen tilan itsessään? Millä tavalla te olette sitä hoitaneet?

Picture: Sara Vanninen