Muuton jälkeisiä tunnelmia
Suuri osa vaatteista on edelleen jätesäkeissä, lattiaa peittää vielä osittain pahvit, keittiötä ei voi käyttää, kylpyhuoneeseen ei melkein mahdu edes sisään, ei ole sohvaa tai kirjahyllyä ja jääkaappi on makuuhuoneessa. Silti koti tuntuu juuri nyt parhaalta paikalta koko maailmassa. Istuin sunnuntaina ikkunalaudalla ja katselin kun aurinko heitti kauniita varjoja ympäri asuntoa. Ihmettelin, kuinka pieniltä ihmiset näyttivät niin korkealta katsottuna. Musiikki kuulosti paremmalta kuin koskaan.
Päivän mittaan kämpillä oli käynyt sekalaista porukkaa kylässä ja laatikoiden purkua oli tehty pikkuhiljaa. Vaikka kirjat oli ladottu väliaikaiseen purkutavaroista kasaamaani ”hyllyyn” ja sen päällä oli sekalaista tavaraa aina laseista korulippaisiin, oli silti kodikkaampi fiilis kuin aikoihin.
Juuri nyt ei tekisi kamalasti mieli tehdä muuta kuin istua tuolla ikkunalaudalla, tuijotella tätä kotia ja kuunnella Vestan uutta levyä. Sitä ajattelin lähinnä puuhata loppuviikon vapaina hetkinä. Ja ehkä myös vähän järjestellä paikkoja. Tiedättekö, kun aina Nycissä ollessani selitän siitä, kun siellä on vaan selittämättömällä tavalla niin pirun paljon parempi olla? No, täällä on ollut ihan samanlainen olo.
Sellaista hyvää energiaa on vaikea selittää. On vaan helpompi hengittää. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja kokoajan hymyilyttää. Ja Nycin tämä voittaa siinä, että silloin on aina mielessä, että kohta palaa taas siihen tavalliseen elämään. Että se on vain pieni hetki, josta pitää yrittää nauttia täysin rinnoin ennen kuin se loppuu. Täällä ei ole sitä pelkoa, sillä mihinkään ei tarvitse palata.
