Kirjoittelinkin aiemmin siitä, kuinka tammikuun lopulla oli jotenkin erityisen levoton olo. Nukuin todella huonosti, ja nekin pienet hetket jotka olin unessa, olivat todella ahdistavia ja täynnä painajaisia. Kuvittelin tämän johtuvan asunnon ostosta ja siitä, että pelkäsin jonkun käyttävän lunastuslausekettaan. Kira kuitenkin kirjoitti juuri tällöin kuuhulluudesta, ja tajusin mistä levottomuuteni oli johtunut. Alitajunnan pakahdetut asiat ja tunteet pyrkivät siellä pintaan. 

Nyt kun eletään jo uutta kuuta, tuntuu tuo olo jo todella kaukaiselta. On jollain tapaa todella puhdistautunut olo. Olen huomannut raivaavani elämästäni kaikenlaista hälinää pois. Olen ihan jo konkreettisesti käynyt läpi tavaroitani, lahjoittanut eteenpäin, antanut ystäville ja laittanut pois. Olen siivonnut myös mieltä ja puhdistanut sitä tietyistä huonoista ajatusmalleista. Olen päästänyt irti myös jostain henkisistä taakoista. Olen valmistautunut johonkin uuteen alitajuisesti.

Tällä hetkellä on vahvasti uudistuminen läsnä kaikilla elämän osa-alueilla. Muutimme juuri aivan ihanaan, avaraan, valoisaan toimistoon kruununhaassa. Lähden maanantaina reissuun, ja tuntuu että tulen takaisin melkein uuteen elämään. Saamme silloin nimittäin myös avaimet uuteen asuntoomme. Olen ollut lähipäivinä enemmän kosketuksissa taas itseeni ja luontoon. Kaikenlainen arkinen ja ”maallinen” hälinä on pienentynyt ja ne tärkeimmät asiat ovat muistuttaneet itsestään. 

Åressa joogasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni niin, että jotain sisälläni loksahti. Kenties tarvitsin vain oikean opettajan ja tarpeeksi avoimen mielen sille, että se kolahti. Helmikuussa olen jotenkin ollut niin paljon paremmin kosketuksissa itseeni, että huomaan kehossani kohtia, jotka ovat aina lukossa. En usko, että tämä johtuu huonosta työasennosta tai venyttelyn vähyydestä. Uskon, että tällaisilla jumeilla on paljon tekemistä myös henkisen puolemme kanssa. 

Veikkaan, että joogasta voisi olla paljon hyötyä joidenkin lukkojen avaamisessa. Päätin nyt pitää avoimen mielen ja kestää sitä siitä seuraavaa pääkipua. Se on nimittäin kovin samanlainen tunne kuin hieronnan jälkeen. Ja siitä jos jostain seuraa hyvä olo. Uskon siis, että joogastakin tulee vielä ystävä, kunhan annan sille mahdollisuuden. 

Nyt on myös todella luottavainen mieli elämää kohtaan. Lähiaikoina kun on sattunut pieniä ihmeitä, en ole ollut yllättynyt. On ollut niin vahva fiilis siitä, että kaikki menee niin kuin pitääkin. että kun jotain hyvää on yhtäkkiä tupsahtanut eteeni, on vain hymyilyttänyt. Tuntuu, että kun on raivannut tilaa jollekin uudelle, on nyt lukemattomia ihania mahdollisuuksia sille, millä tilan täyttää. 

Onko teillä ollut samanlaisia fiiliksiä?