Asenne surf camp 2017 kokemus

_MG_9540.jpg

Lupasin kirjoitella vielä kattavamman postauksen surffileirin näkökulmasta. Osallistuimme siis suomalaisen Asenteen järjestämälle surfficampille, joka on tähän mennessä järjestetty kerran vuodessa Balin Canggussa (ensi vuonna järjestetään kaksi camppia). Pakettiin kuuluu kahden viikon majoitus Green Room Bali-nimisessä hotellissa, jossa on vaihtoehtoina eri hintaisia ratkaisuja. Voi yöpyä yksityisessä villassa, kahden hengen deluxe-huoneessa, tavallisessa huoneessa tai pienen kävelymatkan päässä dormissa. Majoituksen lisäksi hintaan kuuluu aamiainen, 2 kertaa päivässä surffitunnit kuljetuksineen ja oppaineen, surffiteoriat ja videoanalyysit 3 kertaa viikossa. 

Greem Room on tosiaan Canggussa, kävelymatkan päässä rannalta, jossa on myös parikin eri surffispottia. Kompleksi on todella viihtyisä ja siihen kuuluu iso ruokapöytä, jossa nautitaan aamiaiset ja saa tilattua muutenkin ruokaa, uima-allas harjoittelusurffilautoineen ja suuret hengailutilat, joissa saa omaakin rauhaa helposti sitä kaivatessa. Pidin paljon siitä, että ruokapöytä on sellainen kaikki koolle keräävä ja tuntuu että leirille olisi todella helppo tulla yksin vaikka olisi vähän ujompikin tyyppi, sillä porukkaan tutustuu todella nopeasti. 

Leirille voi tulla minkätasoisena surffaajana tahansa, ja spotit vaihtelevat yhdestä tähdestä viiteen tähteen. Suurin osa leiriläisitä eivät olleet koskaan olleet surffilaudan päällä ennen leiriä, ja silloin harjoittelu aloitettiin aivan perusteista. Kun alkukurssin oli käynyt, pääsi yhden tähden rannoilla treenaamaan pelkissä kuohuissa laudalle nousua. Kun se alkoi sujua, sai siirtyä kahden tähden pisteille, jossa otettiin aaltoja ennen kun ne olivat breikanneet. Kahden tähdenkin spoteilla oli vielä oppaat mukana auttamassa jokaisella aallolla ja antoivat palautetta jokaisen aallon jälkeen usein henkilökohtaisesti. Lähdin itse suoraan kahden tähden spoteilta, mutta jälkikäteen ajateltuna mietin, että olisi kannattanut aloittaa ykkösestä, jotta teoriajutut olisi olleet täysin hanskassa. 

DSC_8739.jpg

DSC_9175-2-2.jpg

Surffitunteja saa varata sähköisen järjestelmän kautta oman maun mukaan pari päivää aiemmin. Aamusurffeille lähdetään yleensä 6-7 maissa ja iltapäivällä on 12-16 alkavia sessioita. Välipäiviä saa pitää myös silloin kun tuntuu siltä, ja se on myös ihan suotavaa välillä. On myös mahdollista tehdä päiväretkiä, joissa mennään yhteen paikkaan aamulla, surffataan lounaaseen asti ja toinen setti heti perään lounaan jälkeen. 

Surffin lisäksi on jonkin verran myös muuta oheistoimintaa, kuten joogatunteja ja erilaisia retkiä. Tänä vuonna teimme päiväretken Uluwatuun koko porukalla, josta kirjoitin täällä enemmän. Osa porukasta kävi myös laskemassa koskea, joka oli kuulemma ollut todella hauskaa. Meitä oli vähän yli 20, ja ikähaarukka oli laaja. Jotkut olivat tulleet yksin, toiset kaverin tai puolison kanssa. 

Leirin lopussa oli surffikisat, joihin sai halutessaan osallistua. Melkein koko jengi tuli kuitenkin paikan päälle kannustamaan kisaajia, vaikka ei itse olisikaan osallistunut. Koko päivä oli todella hauska tunnelmaltaan ja kisojen jälkeen oli kämpillä vielä palkintojenjakotilaisuus, videoita päivän suorituksista ja beer pongia. 

DSC_1829-2.jpg

DSC_8055.jpgDSC_8236.jpg

DSC_8469-2.jpg

Mitä opin? Opin ihan järkyttävän paljon surffin ”käyttäytymissäännöistä” eli siitä, miten vedessä tulee toimia muiden surffaajien kanssa. Opin turtle rollin, jonka avulla voi välttyä pesukonekäsittelystä silloin kun iso aalto tulee ja olet impact zonella. Opin myös paljon surffitermistöä ja teoriaa esimerkiksi virtauksista ja siitä miten niiden kanssa tulee toimia. Ymmärsin omat kipukohtani ja onnistuin parantamaan pop uppiani. Opin myös kääntymään laudalla ja hiukan jopa tunnistamaan sitä, kumpaan suuntaan pitää milläkin aallolla lähteä kääntymään. Opin surffaamaan erilaisilla spoteilla ja ymmärsin, ettei riuttaspotit välttämättä ole kovin vaarallisia ja niissä on omat etunsa hiekkapohjaisiin verrattuna. 

Mikä oli parasta? Surffin lisäksi huikea yhteishenki ja muiden onnistumiset. Yksi leirin nuorimmista oli ensimmäistä kertaa laudan päällä leirin alussa ja sijoittui surffikisoissa lopulta toiseksi. Hänen intoaan ja jyrkkää kehityskäyrää katsellessa tuli todella hyvälle mielelle. 

Kenelle surfficamp soveltuu? Kenelle tahansa, joka rakastaa surffaamista tai on aina halunnut kokeilla sitä. Surfficampilla pääset turvallisissa olosuhteissa harjoittelemaan ja saat kaiken mahdollisen avun siinä kehittymiseen. Leiri sopii myös paremmille surffaajille, jotka haluavat helpon surffiloman ja kuskit jotka vievät joka päivä uusille spoteille ja näyttävät myös salaisia paikkoja, joihin ei välttämättä muuten löytäisi. Mukana on usein myös kuvaajat, joten muistoiksi tulee myös kasa hienoja surffiotoksia. 

Suosittelisinko camppia kavereille? Suosittelisin ehdottomasti ja olenkin jo monille tätä fiilistellyt. Törmäsin maanantaina salillamme tyttöön, joka oli ollut juuri ennen meitä samalla campilla (tosin ei asenteen vaan Kima Surfin järjestämällä) ja sanoi menevänsä luultavasti jo keväällä uudestaan. Ymmärrän hyvin, sillä sinne tosiaan jää palanen sydämestä. 

Milloin se järjestetään? Asenteen surfficamp järjestetään ensi vuonna kaksi kertaa 3.11.2018-17.11.2018 ja 17.11.2018-1.12.2018. Täältä pääset varaamaan omasi.

Mitä jos marraskuu ei onnistu aikatulujen puolesta? Green Room toimii muulloin Kima Surfin camppina, ja on toiminnassa koko vuoden. Mikäli marraskuu ei siis sovi, voi leirin bookata myös Kima Surffille. 

DSC_9648.jpg

DSC_8568.jpg

DSC_9391.jpg

DSC_9743-2.jpg

Pictures: me & Sara Vanninen

Hyvinvointi Liikunta Matkat

Kuulumisia juuri nyt

DSC_7230.jpg

Istun aamubussissa matkalla toimistolle ja kuulokkeissa pauhaa Spotifyin Daily Mix. Yhtäkkiä lähtee soimaan Kaija Koon Tuulikellot ja nostalgian ryöppy iskee läpi vartalon. Kyseinen kappale oli lapsena jostain kumman syystä lempibiisini (ja kertoo ehkä liikaa tämänhetkisestä Spotify-käyttäytymisestäni). Bussi on melko tyhjä ja kaduillakin on jotenkin viikonloppumainen fiilis. Aurinko ei edes pilkahtele pilvien välistä, vaan tunnelma on hiukan unimainen.

Palaan muistoissani 90-luvun alkuun ruskeasuolle, jossa odotin radiota kuunnellen sormi valppaana REC-nappulalla, että saisin sen nauhoitettua C-kasetille. Kun kasetti oli täynnä lempibiisejä, kuunneltiin sitä sitten repeatilla monta kuukautta putkeen. Löytyypä meiltä myös video siitä, kun esiinnyn kyseisen biisin tahtiin olohuoneessamme. Esitykseen kuuluu lipsyncausta ja tanssi-improa, ja sitä katsoessa kysymys kuuluu, miten isäni on jaksanut pidellä painavaa vanhanajan videokameraa ja taltioida sitä sohellusta kokonaisen kappaleen ajan. 

Jokin tässä kappaleessa kuitenkin liikuttaa jotain sisälläni ja rinnassa läikähtää sellainen järkyttävä onnentunne. Tuntuu, että asiat ovat menossa juuri oikeaan suuntaan. Tuntuu hyvältä olla täällä, vaikka reissu olikin mitä ihanin. Löysimme sunnuntaina asunnon. Asunnon, joka tuntui kodilta enemmän kuin mikään missä olen aiemmin käynyt. Kun yritin jälkikäteen miettiä, mikä tunteen oli saanut aikaan, totesin että siellä oli hiukan helpompi hengittää. Poikaystävä tiesi heti, mistä puhuin.

Emme ole vielä saaneet sitä, mutta olemme tarjouskilpailussa mukana. En uskalla vielä kertoa enempää, sillä vielä on mahdollisuus että se menee jollekin muulle. Vielä on kuitenkin optimistinen olo ja jotenkin sellainen rauhan tunne. Asiat menevät juuri niin kuin niiden kuuluukin. Ja intuitio kyllä kertoi, että siinä on meidän koti. Toivotaan että intuitio oli tällä kertaa oikeassa. 

Raportoin täällä sitten, kun asuntokaupoilla on asiat selvät. Mitäs teille kuuluu? PS. Nämä kuvat olivat unohtuneet julkaista ennen Balin reissua, joten päätin iskeä ne nyt tähän, vaikka tuolla ei nyt ihan näin pienissä vaatteissa enää oikein tarkene 😀

DSC_7209 copy.jpg

DSC_7218.jpg

DSC_7271.jpg

DSC_7263.jpg

Shoes – Dr. Martens (here*), Jeans – Mango (old), College shirt – Nelly (here*), Jacket -Cubus, Cap – Vintage *adlinks

Pictures: Jenni Rotonen

Muoti Oma elämä Päivän tyyli