Terkkuja Australiasta! Saavuin tänne maanantaina ja sen jälkeen onkin tullut oltua vähän poissaolevana blogin parista. Unohdin nimittäin adapterin kotiin, eikä sellaista tuntunut löytyvän mistään. Pian olikin sekä kameran, että tietokoneen akut tyhjinä, eikä voinut muuta kuin keskittyä räpsimään puhelinkuvia ja vaihtaa pakolliselle vapaalle hetkeksi. 

Huomasin kyllä näiden parin päivän aikana, kuinka onkaan naimisissa koneen ja kameran kanssa. Oli jopa melko ahdistavaa kun niitä ei ollut käytössä. Minulla ei ole vielä paikallista liittymääkään, joten ensimmäiset päivät täällä tuli hengailtua aikalailla offlinessa. Teki kuitenkin todella hyvää pitää pieni breikki kaikesta, sillä nyt tuntuu että esimerkiksi kuvaamiseen on taas ihan uutta intoa. 

Vietimme alkuviikon Gold Coastilla ja hotellimme oli Broadbeach -nimisessä paikassa. Tuntui että mittasuhteet ovat pitkiä, joten en saanut kyllä vielä lainkaan paikkaa haltuun. Levottoman pitkä rantaviiva, söpöt pikku putiikit ja mielettömän hyvä kasvisruoka jäi päällimmäisenä mieleen. Tutustuin myös aivan mielettömiin tyyppeihin, ja aloin jo haaveilla, josko tänne tulisi hiukan pidemmäksikin aikaa. 

Tässä vähän kuvatunnelmia Gold Coastilta!

Lennon jälkeinen rentoutumishetki lähirannalla.

Näkymät hotellin parvekkeelta!

Reissuhostini <3

Söpö Bskt cafe ihan rannan tuntumassa. 

Ja heidän maailman paras vaaleanpunainen latte!!

Coco whip oli kookoksesta tehtyä pehmistä, missä ei ollut mitään lisättyä sokeria tai muutakaan, taivaallista!

Aamiaisen jälkeinen rantakävely.

Supertuulinen ilma 😀

Paikan nimi oli Miami, ja kieltämättä muistutti hyvin paljon Floridan kaimaansa. 

Anna ja Pauliina tutkimassa keikkatarjontaa.

Kuohuvaa punkkua(!) ja lomalukemista.

The Greenhouse -nimisessä vegaaniravintolassa illallisella. Ruoka oli niiiiiin järkyttävän hyvää, että tilasin kaksi annosta. Kuvassa näkyvät kukkakaali”wingsit” oli ehkä parasta kasvisruokaa mitä olen koskaan maistanut. 

Auringonlasku kämpältämme!

Herääminen tähän näkymään <3

Reissun ensimmäinen selfie.

Aamiaisella Burleigh Socialissa.

Otin uppomunia, halloumia, avokadoa, pinaattia ja pinjansiemeniä. Ihan levotttoman hyvää!

Twinning! Huomasimme samankaltaiset asumme vasta paikan päällä 😀 Oma Leviksen hameeni on löytö paikallisesta vintage-putiikista.

Snapper Rocks juuri ennen auringonlaskua.

Istuimme Saran kanssa paikallisen Kossu-nimisen kundin kyydissä yhtenä aamuna matkalla Ubudiin, kun huomasin pienen orastavan päänsäryn. Tajusin samantien, että olin unohtanut juoda aamukahvin täysin. Kyselin, voisimmeko pysähtyä jos jokin paikka sattuisi matkan varrelle, josta saisi kahvin juostua nopeasti mukaan takapenkille – esimerkiksi Starbucks. 

Kassu nyökkäili iloisesti ja totesi, että voidaan toki pysähtyä. Vähän ajan päästä hän kysyi, voisiko hän sittenkin viedä meidät muualle kuin sinne bucksiin, nimittäin kahviplantaasille. Aloin välittömästi hävetä koko Starbucks pyyntöä ja kummatkin innostui plantaasiajatuksesta heti. Se olisi kuulemma ihan matkamme varrella, ja saisimme maistella monia eri kahvimakuja. 

Pian olimmekin saapuneet päämääräämme, ja herttainen nainen otti meidät vastaan ja vei tehokkaasti (koko kierrokseen meni ehkä maksimissaan viisi minuuttia) läpi kahvi- ja mausteviljelmien. Mausteiden tuoksut sekoittuivat ihanasti kahvin hajuun ja pian meidät vietiinkin perällä sijaitsevaan ”kahvilaan” ja eteemme tuotiin jättimäinen lärvilautaa muistuttava lankku, joka oli täynnä erilaisia tee- kaakao- ja kahvimakuja. Voin kertoa että siinä kohdassa oltiin aika lähellä meikäläisen henkilökohtaista taivaskäsitystä, kun pääsi maistelemaan esimerkiksi kookos- ja inkiväärikahveja, sekä chilikaakaota. 

Oudointa oli, että koko tämä lysti oli ilmaista. Niin kierros, kuin herkulliset kahvitkin. Työntekijät eivät edes tyrkyttäneet mitään myytävää, mutta oli silti pakko pyörähtää kaupan puolella hakemassa pari erikoisempaa makua kotiinvietäväksi Saralle. Omaan matkalaukkuun ei harmillisesti mahtunut enää mitään ylimääräistä, mutta tänne plantaaseille voisin mennä kyllä uudestaankin.