Mitä tapahtuu pyörityksen jälkeen?

DSC_7539.jpg

Leiriimme kuuluu kolme kertaa viikossa pidettävät videoanalyysit, joissa kokoonnumme suuren pöydän ääreen katsomaan videoita viimeisien päivien surffeista. Minusta ei ole ollut vielä yhtään videota, mutta jo muiden klippejä katsoessa oppii hurjan paljon. Alkaa nähdä niitä virheitä ja syitä siihen, miksi joku on kaatunut tai minkä takia aalto onkin karannut alta. Odotan innolla sitä, että näen omatkin virheeni videolta. Kun kuuntelin teoriaa esimerkiksi laudalle noususta, mietin ettei minulla ole oikeastaan mitään hajua miten teen sen itse. Se on jossain niin syvällä lihasmuistissa, että se tulee luonnostaan.

Ensimmäisen videosession aikana todistimme myös pari pahaa wipe outia, ja parasta oli tyyppien nauravat naamat niiden jälkeen. Aloin miettiä itseäni pahan pesukonekäsittelyn jälkeen ja totesin että oma ilmeeni on varmaan jotain ihan muuta. Veikkaan että videolla näkyisi joku pakokauhuinen ja pelokas tyyppi silmät sirillään ja hengitys paniiniksta katkonaisena. Opas kuitenkin sanoi videota katsoessa, että juuri tällaista surffauksen tulisikin olla. Vaikka kaatuisi pahasti, täytyy osata pitää hauskaa. 

Totesin, että pelolle on tosiaan turha antaa liikaa tilaa. Aivan kuten täälläkin aina paasaan, moni asia on vain suhtautumiskysymys. Tänään aamulla kun kaaduin pahasti aallolta ja huomasin, että toinen vielä isompi tulee heti perään, mietin tätä ja heti olo helpotti. Monesti parasta on olla panikoimatta, pysyä rentona ja hengitellä tasaisesti. Kuulin pääni sisällä lauseen, joka sanotaan usein lapselle joka esimerkiksi kaatuu ja hakee vanhemmiltaan katseella varmistusta siitä että täytyykö tästä nyt huolestua? Iloisella äänen painolla ”ei haittaaa!” soi pääni sisällä, alkoi naurattaa ja valmistauduin uuteen pyöritykseen. 

Tätä sanaparia tulee varmaan toisteltua useampaan otteeseen surffin ulkopuolellakin. Ei niillä pettymyksillä tai epäonnistumisilla ole niin merkitystä, vaan sillä mitä tapahtuu sen jälkeen. Sain aamulla pahimman aaltorökityksen jälkeen nimittäin elämäni parhaan aallon, ja totesin että jos olisin panikoinut ja pelon takia lähtenyt rantaan, ei sitä olisi tullut koskaan koettua. Samalla sain varmuutta lisää ja totesin, että kaikesta kyllä selviää. Niin aalloissa kuin ihan kuivallakin maalla. 

DSC_7577 copy.jpg

DSC_7521-2.jpg

Shorts – Borrowed from Sara, Shoes – Vans, Bikini top – Halla x Halla, Sunglasses – Max Mara (borrowed)

Pictures: Sara Vanninen

Hyvinvointi Liikunta Mieli Matkat

Nautin.

DSC_7939.jpg

Aamut alkavat täällä kello 7, kun marssimme lähirantaan surffilautojen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, etten keksi paljon parempaa tapaa aloittaa päivä. Tulee mieleen viime vuonna viettämämme aika Costa Ricassa, kun nousimme ennen kuutta ja menimme aina aamusurffille. Niitä aikoja onkin ollut aina välillä ikävä. Silloin kirjoitin”Sä olet kyllä ollut jotenkin niin paljon onnellisempi täällä”, sanoi poikaystäväni tänä aamuna kun söimme aamiaista. Ja vaikka koen olevani aina melko optimistinen, iloinen ja keskittymään positiivisiin asioihin, huomaan kyllä, että täällä on jotenkin vielä rennompi olla. Pienet asiat eivät paina kun aurinko paistaa joka päivä, jalat voi käydä halutessaan hautaamassa hiekkaan tai kastamassa mereen ja aamupalaksi saa nauttia tuoretta mangoa.

Silloin opin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä pitämään aamuista. En jokaisesta, mutta aivan varmasti sellaisista, jotka saan viettää kävelemällä aamulla rannalle laudan kanssa. Silloin kuumuus ei ole vielä ehtinyt uuvuttaa ja voimaa on ihan eri tavalla aaltojen nappaamiseen. Rakastan sitä hetkeä, kun pääsee istumaan aamiaispöytään syömään tuoreita hedelmiä tukka märkänä ja kaikkensa antaneena. Iltaisin olen puolestaan aina ihan poikki ja uni meinaa tulla silmään todella aikaisin. Mutta sekin on sellaista hyvää väsymystä, raukeutta. Vähän kuin lapsena, kun on juossut ja riehunut ulkona koko päivän ja nukahtaa sohvalle jo alkuillasta. 

Eilisen iltapäiväsession jälkeen nappasimme oluet käteen ja marssimme rantaan katsomaan auringonlaskua. Iltapäivä oli ollut pilvinen, mutta se tietää yleensä parhaat auringonlaskut. Eikä tämä ilta ollut poikkeuksena. Ensin näkymä oli hiukan vaatimaton, mutta kun mollukka oli vihdoin painanut alas horisontista, värjäytyi taivas ihan mielettömän väriseksi. 


Livebändi soitti covereita kitaralla, ihmiset makoilivat fatboyssaan ja monet vielä surffasivat viimeisiä aaltoja fiilistellen ennen pimeää. Ei voi muuta sanoa, että täällä kyllä ihmisen on hyvä olla. Nyt kello kuitenkin lähenee jo kymmentä, joten pakko painaa pää tyynyyn.

DSC_7957.jpg

DSC_7968.jpg

DSC_7973.jpg

DSC_7977.jpg

DSC_7997.jpg

DSC_8729.jpg

DSC_7985.jpg

Photo of me: Sara Vanninen

Kulttuuri Matkat