En tiedä johtuuko nämä seuraavat sattumukset väsymyksestä, joka on puolestaan seuraus uniongelmista, vai olenko muuten vain hölmö. Viime päivinä on kuitenkin sattunut kaikenlaista hassua. Tässä parhaita paloja.

Kun Finskin koneessa suomalainen lentoemäntä kysyy ”would you like to have meatballs or chicken?” ja vastaan suomeksi ”lihapalloja kiitos!” ja vasta useamman sekunnin jälkeen tajuan että nehän kääntyy lihapulliksi eikä -palloiksi.

Kun nukahdan lentokoneeseen pariksi tunniksi ja ihmettelen herätessäni minkä möhkäleen päällä oikein makaan, ja selviää että se on oma käteni joka on vain niin puutunut etten tunne siinä mitään. 

Kun tulemme kaupasta kotiin ja innostun ”oooh, täällä tuoksuu ihan Tove Janssonin kiusaus”, johon poikaystäväni toteaa että ihan vain Janssonin kiusaus on kyseessä. 

Kun tehokkuusmoodilla viipaloin suuren vesimelonin suoraan lautasille hirmuisella tahdilla ja isken vielä haarukan yhteen palaseen kiinni, jotta tehokkuus on huipussaan. Unohdan kuitenkin tämän ja kun luulen nostavani lautasen reunalta pelkän haarukan, pelästyn niin paljon mukana nousevaa vesimelonin palaa että karjaisen järkytyksestä. Kun ystäväni katsoo minua kysyvästi minun seistessä haarukasta sojottava melonin pala, en meinaa saada henkeä kun reaktioni naurattaa niin paljon. 

Kun katsomme Vain elämää, ja tajuan että Sannin biisi oo se kuin oot ei olekaan ”oooooo, segurooooo”.

Kun puen päälleni teddykarvaisen takin ja toppatakin, enkä siltikään pysy lämpimänä. Kävellessä on sellainen pallukka, että tuntuu ihan eskarilaiselta talvikamat päällä. 

Kun nukun 11 tuntia ja silti nukahdan aamulla bussiin. Onneksi havahdun juuri ennen toimiston pysäkkiä, pyyhin kuolat poskilta ja nousen skarppina ylös. Nukahdus saattaa johtua myös siitä, että olo on niin mukava teddy & toppatakki-kombossa.

Että sellaista väsymystä ollut ilmoilla viime päivinä. Toivottavasti jet lag helpottaa pian ja pääsee taas käyttämään koko aivokapasiteettia. Ihanaa sunnuntaita ja lokakuun ensimmäistä!!

Pictures of me: Jenni Rotonen