Synnytyspelko, alatiesynnytys, sektio, kivunlievitys, hypnosynnytys, kotisynnytys… Kaikki aiheita, joista tuntuu olevan todella vahvoja mielipiteitä suuntaan sun toiseen monilla ihmisillä. Sen takia tästä tuntuukin vähän jännittävältä kirjoittaa.

Sain kuitenkin satoja viestejä aiheeseen liittyen instagramissa, kun hiukan mainitsin synnytyspelostani ja toiveestani elektiiviseen sektioon. Sen takia tuntuu, että tästä on tärkeä kirjoittaa. Monet nimittäin sanoivat, että synnytyspelko on ainut asia perhehaaveiden tiellä ja se on niin suuri, ettei lapsia varmasti koskaan tule. Ymmärrän tämän todella hyvin.

Pohjustukseksi selitän tämän nyt hiukan ehkä ontuvalla vertauskuvalla, jotta kaikki ymmärtävät mistä puhun. Pelkoa on monenlaista. Synnytyspelko on hyvin yleinen, mutta sitä on montaa eri tasoa. Käytän tässä nyt esimerkkinä lentopelkoa, joka on myös hyvin yleinen.

Monet pelkäävät lentämistä. Nykyään myös minä. Se aiheuttaa ahdistuneisuutta, unettomia öitä, järkyttävän kovan pulssin, käsien hikoilua ja muita ikäviä kehollisia tuntemuksia. Jotkut joutuvat ottamaan rauhoittavia lääkkeitä, toisille riittää viskipaukku. Tämä on mielestäni sellaista ”tavallista pelkoa”. Sellaista, jonka kestän hammasta purren, sillä haluan kuitenkin matkustaa.

Uskon että moni pelkää synnytystä samalla tavalla. Menettää yöunia, jännittää kipua, kokevat ahdistusta ja syke nousee korkealle pelkkää asiaa miettiessä. Ja näistä kuulee aina niitä tarinoita, kuinka pelosta huolimatta koki ihanan alatiesynnytyksen ja kaikki meni hyvin.

Sitten on se astetta kovempi pelko. He, jotka pelkäävät lentämistä niin paljon, etteivät koskaan poistu kotimaastaan. Eivät, vaikka matkustaminen olisi maailman suurin haave. Sillä se pelko on niin rajoittava, ettei sen yli yksinkertaisesti pääse. Ja kun tällaiselle ihmiselle kertoo, että Kiinaan pääsee myös junalla, ei se tunnu yhdeltä vaihtoehdolta, vaan ainoalta vaihtoehdolta. Samalla tavalla tunnen tällä hetkellä sektiosta.

Sillä ei ole mitään merkitystä, että junalla matkustaminen on epämukavampaa, kestää pidemmän ajan ja ”niin monella tyypillä on ollut onnistunut lentomatka”. Sillä se ei ole tuntunut edes vaihtoehdolta missään vaiheessa.

Ymmärrän myös hyvin sen, että joskus raskauden aikana nämä pelot saattavat muuttua. Yhtäkkiä alatiesynnytys alkaakin tuntua luonnolliselta ja tärkeältä. Olen todella avoin tälle, mutta vielä en ole kokenut ainakaan mitään sen suuntaista muutosta omassa fiiliksessä. Ja tiedän, että jos alatiesynnytykseen päätyisin, olisi se täysin oma päätökseni, eikä kukaan voisi minua siihen ”ylipuhua”.

Uskon, että synnytyksen onnistumisen kannalta on ihan äärimmäisen tärkeää, että äidillä on hyvä ja luottavainen mieli synnytystavastaan, oli se sitten mikä tahansa. Minulle on tullut nimittäin gynekologipelko todella kivuliaan kierukan laiton jälkeen, ja sen jälkeen jokainen alatutkimus on ollut ihan helvettiä.

Keho reagoi pelkoon ja jännitykseen, vaikka yrittäisi järjellä rauhoittaa itsensä tilanteessa. Koska kroppani on näissä tilanteissa niin jäykkänä ja lukossa, sattuu papakoekin niin paljon, että kyyneleet tulee silmiin. Kohtu on myös lihas, joten en usko, että pystyisin pääsemään niin rentoutuneeseen tilaan, jossa synnytys olisi turvallinen meille molemmille, jos pelkään rutiinitarkastuksiakin jo.

Ja mitä itse pelon syihin tulee, lentokonevertaus on vähän hölmö. Lentokoneet nimittäin harvoin tulevat alas taivaalta, joten se on sinänsä täysin irrationaalinen. Synnytyksessä voi kuitenkin käydä vaikka mitä. En pelkää juurikaan kipua, sillä tiedän että sektiohaava voi olla paljon kipeämpi ja toipuminenkin viedä kauan. Tiedän myös kaikista mahdollisista kivunlievityksistä. Eniten pelkään kaikkia mahdollisia komplikaatioita, hapenpuutetta, vaikeaa repeämistä ja sitä, että jotain käy vauvalle.

En myöskään halua lietsoa pelkoa kenellekään, joka synnytystä ei pelkää, joten en siksi avaa tuota enempää noita syitä. Olen kuitenkin perehtynyt aiheeseen todella paljon, mikä ei ole ainakaan helpottanut pelkoa.

Se, mikä tässä kaikessa kuitenkin harmittaa, on tietynlainen fanaattisuus alatiesynnytyksen kohdalla. Sitä pidetään usein ”ainoana oikeana” vaihtoehtona, ja perustelut nojaavat usein vääristyneisiin tilastoihin tai jopa vanhentuneeseen tietoon. Puhumattakaan sitten siitä, että se vain ”on maailman paras ja voimauttavin kokemus ja jokaisen synnyttävän pitäisi kokea se”.

Itsekin rakastin ennen lentämistä. Se oli parasta mitä tiesin. Se irrallisuus ja kohotetun olemisen tunne oli jotain huumaavaa. Mutta tiedän hyvin, ettei se todellakaan ole sitä lentopelkoiselle. En siis pidä siitä, että sitä omaa kokemusta tuputetaan muille ainoana vaihtoehtona. Synnytys jos jokin, on sellainen asia, minkä sujumista ei vain voi ennustaa.

Haluaisin, että jokainen voisi päättää oman synnytystapansa ilman, että taustalla on äänekäs kuoro kertomassa omia kokemuksiaan tieteellisinä faktoina, tai mustamaalaamassa yhtä tapaa huonommaksi kuin toinen.

Tähän saa myös ehdottomasti jakaa omia fiiliksiä ja pelkoja aiheesta. Toivon kuitenkin, ettei kommenttiboksi täyty erilaisista kummankaan synnytystavan kauhutarinoista. Itse olen ainakin niitä ihan tarpeeksi lukenut ja kuullut, enkä halua että kukaan joka ei vielä pelkää, alkaa niin tehdä.