Somen kääntöpuoli

Luin Joonaksen viimeisimmän blogipostauksen, jossa hän pohti kaiken muun muassa myös sosiaalisen median kääntöpuolta. Sitä, kuinka yksinäiseksi se saa meidät joskus tuntemaan ja kuinka sen ansiosta saattaa näennäisesti haluta asioita, joita ei kuitenkaan ihan oikeasti halua.

Tunnistin monia ajatuksia myös omikseni ja samaistun tähänkin. Mietin myös sitä, kuinka monen ihmisen kanssa olen käynyt saman keskustelun. Sen, jossa toinen ihminen harmittelee sitä, ettei hänellä ole koskaan puistopiknikkejä, iltauinteja, teemaillallisia, mimosa-brunsseja, piha-olympialaisia, lautapeli-iltoja, grillibileitä tai muuta mukavaa, mitä kaveriporukat näyttävät kilpaa järjestävän sosiaalisen median maailmassa. Ja mistä ei ennen somea olisi ollut ollenkaan tietoinen. Näin ollen ei myöskään kokisi jäävänsä paitsi mistään.

Ymmärrän tämän silloin, jos ystäviä ei ole ja tämä tuntuu varmasti monin verroin tuolloin kamalammalta. Olen kuitenkin käynyt tämän keskustelun poikkeuksetta aina sellaisten tyyppien kanssa, joilla kaveriporukka kyllä löytyisi. Ja sanon aina samaa: jos haluaa noita asioita elämäänsä, niitä pitää itse järjestää. Vaikka ei olisi yhtään se ”järjestäjätyyppi”. En itseasiassa usko, että kovin moni nauttii sellaisesta organisoimisrumbasta. Silti tämä vastuu tuntuu usein jäävän sen yhden ja saman tyypin harteille, mikä ei ole reilua. Tunnen itse jatkuvasti syyllisyyttä tästä.

Tänä kesänä olen huomannut itsessäni saman, josta Joonas puhui. Kun näkee muiden tekevän asioita, samalla kun itse makaa neljän seinän sisällä sohvalla, kokee jäävänsä jostain paitsi. Tekee mieli huutaa että ”Heii, ottakaa mut mukaan!” ”Kutsukaa mutkin tuollaisiin iltoihin!”. Ja samalla en kuitenkaan kaipaa sitä tarpeeksi. Sillä jos kaipaisin, järjestäisin niitä asioita itse.

Mietin, miksi some saa tuntemaan näin? Miksi en tiennyt kaipaavani kesämökkiä, ennen kuin koronan alkuaikoihin tuntui että kaikilla oli toinen toistaan upeampia mökkejä? Miksi koti-ilta leffan kanssa alkaa tuntua tympeältä vaihtoehdolta, kun storyissa kaikki tuntuvat olevan veneillä, kallioilla, rannoilla tai kattoterasseilla viinilasit kourassa nauttimassa auringonlaskuista?

Pidän somesta silloin, kun se saa unelmoimaan ja inspiroitumaan tekemään itsekin asioita. Mutta silloin kun se saa oman elämän tuntumaan huonolta, on aika laittaa luuri kiinni. En oikeasti tarvitse sitä mökkiä tai venettä tai yhtään mitään muutakaan, tunteakseni itseäni onnelliseksi.

Mitä sen sijaan kaipaan, on ystäviäni. Olen jotenkin vähän luisunut jatkamaan tätä eristäytyneenä olemista, vaikka enää ei oikeastaan tarvitsisi. Olen erakoitunut kotiini ja pukeutunut lähinnä verkkareihin. Olen ollut iltaisin niin väsynyt, että kun katselen muiden stooreja terassi-aperoleista, tiedän etten oikeasti kaipaa sinne. Olen kaivannut vain nukkumaan. Ja se monissa kateutta aiheuttavassa storyssa onkin ollut pointtina: niissä on näkynyt ystävyys, yhdessä vietetty aika ja riemu. Nyt kun kesäloma on virallisesti alkanut, aion sopia treffejä koko alkukesän edestä. Kaipaan syvällisiä keskusteluja, pikkutunneille venyneitä iltoja, pukeutumista, tilannekomiikkaa ja inside-juttuja.

Mutta pienin askelin. Tiedän että introvertti minussa manaa myöhemmin, jos tykitän koko heinäkuun täyteen treffejä. Nyt on kuitenkin sovittu jo kaksi illallista, yhdet lounastreffit ja kaksi retkipäivää. Ja järjestin yhden koko päivän ohjelmankin synttärisankarin pään menoksi. Eiköhän siinä ole jo tarpeeksi. Jää sitten tilaa myös niille ex tempore -jutuille, jotka yleensäkin on kesän suola.

Koetteko te kaipaavanne jotain juttuja vain sen takia, että some on täynnä niitä? Tai saako some tuntemaan olon yksinäisemmäksi?

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Remonttisuunnitelmia ja inspiskuvia

Siis voi herranen aika, miten nämä muutot tuntuvat olevan vuosi vuodelta aina kamalampia? Vaikka voisi kuvitella että alkaisi olla jo ihan ammattilainen muuton suhteen, kun on elämänsä aikana tullut aika monta kertaa se rumba tehtyä. Mutta silti sen jäljiltä on aina sellainen olo, ettei please taas muutamaan vuoteen samaa hässäkkää.

 

Meillä kuitenkin sama operaatio on edessä muutaman kuukauden jälkeen, kun remontti on valmistunut, mutta saapahan tässä nyt jonkin aikaa hengähtää. Tällä hetkellä kirjoittelen tätä vielä muuttolaatikoiden keskeltä, mutta toivon mukaan viikonloppuun mennessä ollaan saatu kaikki paikoilleen. Aloitin muuttamisen jo varmaan kuukausi sitten, joten kaaoksen keskellä on nyt tullut tovi jo vietettyä.

 

Nyt on myös remontin suunnittelu virallisesti aloitettu, vaikka emme ole vieläkään saaneet remonttilupaa tekniseltä isännöitsijältämme. Ymmärrän, että näissä voi joskus kestää, sillä meinaamme räjäyttää kaiken, mutta silti turhauttaa, kun hommat ei etene.

 

Lupia odotellessamme olemme päässeet kuitenkin jo pohtimaan materiaaleja. Olimme suunnitelleet poistavamme joka tapauksessa vanhan palaparketin ja katsovamme, missä kunnossa lautalattia on. Urakoitsijamme oli kuitenkin sitä mieltä että lattia on luultavasti niin huonossa kunnossa, että sitä ei voi käyttää.

Sen lisäksi palaparketin poisti voi olla aikamoisen työn takana. Osassa asuntoa sen alla on kipsilevyä ja osassa vaneria. Pelkään, että se irtoaa pieninä palasina ja sitä kaivetaan koko kesä pois. Ja pahimmassa tapauksessa tajutaan ettei alla olevaa lattiaa voi kuitenkaan käyttää.

Joten nyt pohdimme, jos tekisimme vain vanhan lattian päälle uuden. Kyselinkin Instagramin puolella, mistä saisi pitkää katkeamatonta lankkua, jollaista haluaisimme. Sain hurjan paljon hyviä vinkkejä teiltä ja jaoin ne myös eteenpäin. Tein uuden highlightin Instagramiin nimeltä ”remontti”, joten sen palluran takaa löytyy jatkossa kaikki remppajutut. Parhaalta vaihtoehdolta tuntuu tällä hetkellä kuusilankku, jonka käsittelisimme hiukan kylmän sävyiseksi.

Keittiön suhteen alkaa olla nyt aika selkeät sävelet. Pohja oli hiukan haastava ja jumppasimme sitä jonkin aikaa. Nyt tuntuu kuitenkin, että hyvä ratkaisu on löytynyt, jossa ei tarvitse kamalasti koneiden paikkoja vaihdella. Tällä kertaa keittiöstä tulee miltei vanhan vastakohta. Vaaleita pintoja ja todella minimalistinen ja skandinaavinen kokonaisuus.

Kylpyhuone sen sijaan on hiukan ongelmallisempi. Meillä on taloyhtiössä tehty putkiremontti 2011-2013, joten vesieristeet on todella hyvässä kunnossa. Kuitenkaan kaakeleiden päälle ei saa tehdä remonttia. Eli mikäli haluamme ne vaihtaa, tulee meidän räjäyttää koko kylpyhuone ja tehdä eristeet alusta alkaen uudelleen. Tämä tuntuu niin järjettömältä, kun ne on niin lähiaikoina tehty. Ulkonäön suhteen meillä on sen sijaan melko selkeät toiveet.

 

Haluamme jotain isompaa kaakelia/kiveä ja ehkä jotain lämpimän ja hiukan tummemman sävyistä. Sen lisäksi haluamme seinäpöntön, lavuaarin alle piiloon menevän pesukoneen, seinään upotetut hyllyt shampoille ja muille aineille, sekä valaistuksen josta saa monenlaisia tunnelmia. Olen myös haaveillut aina kylpyammeesta ja harkitsemme vielä, saisiko sellaisen mahtumaan ilman, että kylppäri menee aivan tukkoon.

Vaatehuoneita tulee näillä näkymin kaksi. Niitä emme ole vielä sen kummemmin suunnitelleet, sillä veikkaan että ne tehdään viimeisinä. Meillä on kummatkin vaatehuoneet tällä hetkellä täynnä tavaraa, jota olemme roudanneet säilöön muuton tieltä. Haluaisimme kuitenkin sielläkin kiinnittää erityistä huomiota valaistukseen ja siihen, että jokaiselle asialle löytyy omat paikkansa.

Haluan tarpeeksi tilaa kengille ja reippaasti roikkumistilaa. Meillä on kummallakin paljon vaatteita ja haluamme myös panostaa niihin. Se tarkoittaa myös sitä, että niille on tarpeeksi tilaa, eikä koskaan tarvitse ryntätä mitään pieneen tilaan. Haaveilen myös siitä, että vaatteet olisi helposti näkyvillä, jotta ei tulisi aina käytettyä niitä päällimmäisenä olevia juttuja.

Toivon mukaan saamme pikapikaa luvat kuntoon ja pääsemme aloittamaan!

Koti Remontointi