Aikuisuus tappaa unelmat

DSC_8041.jpg

Aloitin eilen katsomaan Netflixin Girlboss- sarjaa ja heti ensimmäisessä jaksossa pääosan näyttelijä totesi ”adulthood is where dreams go to die”. Naurahdin tälle naiiville kommentille, mutta myöhemmin aloin miettiä, kuinka moni tosiaan ajattelee näin? 

Kuulun itse siihen porukkaan, joka aika lailla koko lapsuuden odotti aikuisuutta. Halusin muun muassa täydellisen itsemääräämisoikeuden, äänioikeuden, ajokortin, mahdollisuuden ostaa viiniä ja tehdä kaikki muutkin päätökset itsenäisesti. Edelleen olen sitä mieltä, että aikuisuus on maailman parasta. 

Aikuisuus on myös siitä kivaa, että se voi tarkoittaa juuri sitä mitä itse haluaa. Toki se tuo myös velvollisuuksia mukanaan, mutta aika paljon myös kaikkea hauskaa. Aikuisuus voi hyvinkin olla paikka, jossa unelmat kuolevat, alkaa suorittaa elämää, ajautuu oravanpyörään ja tekee asioita siksi että niin kuuluu tai koska se on järkevää. 

Toisaalta se voi olla paikka, jossa villeimmätkin unelmat realisoituu ja saa elää omannäköistä elämää. Vaikka olen kohta 30, tunnen itseni mieleltäni välillä ihan lapseksi. Eilen pukeutuessani totesin, että näytän vähän siltä kuin joku lapsi olisi päättänyt asuni. Kustomoin Zalandon tapahtumassa valkoisen t-paidan tähtipaikoilla, koska se oli mielestäni hauska idea. Teen joskus asioita vain siitä ilosta, että voin. Lähden iltamyöhään kävelylle, käyn ostamassa karkkipussin matkalla kotiin, valvon melkein läpi yön ja jätän sängyn petaamatta. 

Jos jonkun mielestä aikuisuus on tylsempää kuin lapsuus, voi syyttää mielestäni vain itseään. Toki velvollisuudet täytyy hoitaa, ja vapaa-aikaa on vähemmän, mutta se miten sen käyttää on kaikkien itse päätettävissä. Edelleen voi soittaa kaverit kasaan ja mennä ulos pelaamaan kirkonrottaa, voi paneutua palapeliin yhdeksi illaksi, voi viettää sunnuntain värityskirjan kanssa tai katsoa piirrettyjä. Hauskinta tässä on se, että näiden lisäksi voi itse päättää mitä haluaa syödä, valvoa niin myöhään kuin haluaa ja korkata vielä oluen värityskirjan kaveriksi. 

DSC_7982 copy.jpg

DSC_8026.jpgDSC_8005.jpg

DSC_8065.jpg

DSC_8010.jpg

DSC_8023 copy.jpg

Shoes – Puma, Jeans – Fleamarket, Shirt – Zalando (&diy), Jacket – Lovers & Drifters, Bag – Zalando (Furla)

Muoti Ajattelin tänään Päivän tyyli

Vääriä tapoja

DSC_6177.jpg

Olimme yhtenä päivänä tekemässä tyttöporukalla ruokaa, kun ystäväni kaatoi kylmän pastaveden pois kattilasta, valutti hanasta tulikuumaa vettä tilalle ja totesi että kiehuu muuten nopeammin näin. Meistä kolme muuta pöyristyimme ja totesimme, että eihän kuumaa vettä saa otttaa kraanasta koska se on täynnä bakteereja. ”Mutta siinähän se vesi keittyy ja bakteerit kuolee” totesi ystävämme. Ihan totta, mietin. En löytänytkään enää yhtään järkevää argumenttia siihen, miksi kuumaa vettä ei saisi ottaa keitinveteen. Se nyt vain sattui olemaan asia, jota en ollut koskaan tehnyt. 

Meillä on oikeastaan paljon tällaisia asioita, joita meille on opetettu esimerkiksi lapsena, eikä niitä ole tullut kyseenalaistettua myöhemmin elämässä. Järkytyn joka kerta, jos joku esimerkiksi heittää vessanpönttöön pumpulituppoja tai vanulappuja. Eikä pelko pöntön tukkeutumisesta ihan rehellisesti sanottuna ole omani, vaan olen perinyt tämän asenteen. Käyn silti joka kerta heittämässä ne roskiin, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Joskus tällaiset harhaluulot ovat perheensisäisiä, mutta joskus ne jaetaan kokonaisen kansakunnan kesken. Kuulin esimerkiksi, että Saksassa kerran valmistettua ruokaa ei laiteta jääkaappiin vaan se jätetään vain pöydälle kattilassa ja seuraavana päivänä lämmitetään uudelleen. En meinannut uskoa tätä. Eikö ruoka pilaannu? Ilmeisesti ei, jos kerran kaikki saksalaiset ovat kautta aikojen näin toimineet. 

Kuulin myös, että Italiassa jäljelle jäänyt pitsa laitetaan puolestaan kylmään uuniin. Sielläkään sitä ei laiteta kylmään. 

Tuleeko teille mieleen jotain asioita, joita muissa kulttuureissa tehdään täysin eri tavalla? Tai oletteko huomanneet toteuttavanne jotain ihan järjetöntä asiaa vielä aikuisenakin kertaakaan kyseenalaistamatta sen tarpeellisuutta?

DSC_2521.jpg

DSC_6011.jpg

DSC_5903 copy.jpg

DSC_5706.jpg

DSC_5914.jpg

DSC_5920.jpg

DSC_7279.jpg

Pictures: Marianna Mäkelä, Sara Vanninen & me

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä