Tänään

DSC_4895.jpg

Kävelen toimistolle ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Ilahdun, kun huomaan suoraan työpaikan eteen ilmestyneen kaupunkipyöräpisteen. Aurinko lämmittää kasvoilla ja avaan talvitakin napit auki. Päätän, että tänään voi talvitakit ja kengät vihdoin viedä kellariin. Ohi ajaa auto, jonka etupenkillä istuu koira työntäen päänsä ulos aukinaisesta ikkunasta. En tiedä kumpi on iloisempi, minä vai tuo koira. 

Avaan toimiston oven ja paikka näyttää ihan erilaiselta kuin normaalisti. Aurinko tulvii suurista ikkunoista, joiden sälekaihtimet on kiskottu ylös. Istahdan paikalleni ja alan käymään sähköpostitulvaa läpi. Spotify pauhaa täysillä ja jokainen kappale kuulostaa kesältä. Viereisissä toimistoissa on iloinen energia ja monet pitävät poikkeuksellisesti oviaan auki. 

Raksin to do -listaltani pois asioita samalla kun tanssahtelen tuolillani. Yhtäkkiä lista on tyhjä ja päätän energianpuuskissani alkaa siivota työpistettä. Jokin tuossa valossa saa kaiken ikävänkin tuntumaan mukavalta puuhastelulta. 

Rekisteröidyn kaupunkipyörän käyttäjäksi ja nappaan fillarin toimiston edestä alle. Törmään samalla ystävääni ja päädyn taluttamaan pyörää koko matkan. Kävelemme kallion läpi ja terassit ovat täynnä hyväntuulisia ihmisiä. Edes humalaisten huutelu ei häiritse, sillä hekin ovat iloisia ja huutelevat hyvää kesää. 

Illan suunnitelmissa on vielä sauna, kasvonaamio, jotain hyvää ruokaa ja ehkä muutama erä Yatzya.

Arki on maailman parasta!

DSC_4898.jpg

DSC_4878.jpg

DSC_4904.jpg

Pants – Tommy x Gigi, Shoes – &Other Stories, Bag – The Kooples, Shirt – Gina Tricot, Jacket – Borrowed from a friend

Pictures: Oona Amanda / edit: me

Muoti Oma elämä Päivän tyyli

Sydän täynnä

DSC_5453.jpg

Tismalleen vuosi sitten olimme palanneet monen kuukauden reissulta juuri kotiin. Muistan elävästi, kuinka outoa oli avata kotiovi pitkästä aikaa. Muistan kuinka kauniina Helsinki tuolloin näyttäytyi ja kuinka täynnä oma sydän oli siitä kaikesta. Aikalailla koko kesä meni sellaisessa euforiassa, että sitä on vaikea edes sanoin kuvailla. Klisee siitä, että täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle realisoitui kyllä todella hyvin tuolloin. 

Jossain vaiheessa kaikkeen alkoi taas tottua, eikä onnentunne enää säilynytkään joka päivä mukana. Tuli ensimmäiset räntäsateet, ruuhkabussit, vilustumiset ja marraskuun pimeys. Aloin pitää monia asioita taas itsestäänselvyytenä. Ei ollutkaan enää ihmeellistä, että julkinen liikenne toimii, ystäviä voi nähdä vaikka joka päivä, omaan sänkyyn pääsee aina nukkumaan, eikä yöttömistä öistä ollut enää jälkeäkään. Vaikka yritän aina toistella, ettei onni ole mistään itsestä irrallisista asioista kiinni, niin kyllä se vain loskan seassa tarpoessa helposti unohtuu. 

Nyt kuitenkin tuo hyvä fiilis on taas palannut. Koko pitkä kesä on vielä edessä ja kaikki ihanat asiat mitä se tuo tullessaan. Iltaiset Manhattanit, kävelyt Seurasaaressa, lautapelit Töölön kallioilla, sunnuntaihengailut isoilla kaveriporukoilla, Cafe Regatta, ulos tehdyt illalliset, kävelyt Helsingin hiljaisilla kaduilla öisin, pyöräretket, festarit ja uimastadion. 

Jo pelkkä näiden asioiden ajattelu saa mahanpohjan täyteen perhosia ja suun kääntymään hymyyn. Enkä usko olevani näiden ajatusten kanssa yksin. Eilen kävelylenkillä ainakin näki niin iloista porukkaa, että tuntui koko Helsingin olevan yhtä hymyä. Olen edellisen viikon nähnyt joka yö toinen toistaan pahempia painajaisia ja eilen oli ensimmäinen yö, kun sain nukkua ilman ikävää herästystä keskellä yötä. Ehkä tämä onni johtuu hyvin nukutusta yöstä, ehkä sisään tulvivasta auringosta tai kaikesta tästä yhdessä, mutta nyt on niin hyvä olo että tekisi mieli huutaa. Tänään ajattelin ladata Alepa-pyörään koko kauden ja julistaa siten kesän alkaneeksi. 

DSC_5443.jpg

DSC_5427.jpg

DSC_5462.jpg

DSC_5433.jpg

DSC_5440.jpg

Pictures: Sara Vanninen

Suhteet Oma elämä