Mental Health Monday: Tee jotain, mikä pelottaa

_MG_0998.jpg

Kerroin muutama viikko sitten snäpin puolella, että olen päättänyt tänä vuonna tehdä enemmän asioita, jotka lähtökohtaisesti pelottaa. Laajentaa hiukan sitä omaa mukavuusaluetta, tai ainakin välillä puskea ulos sieltä. Olen pitänyt mielessä tavoitteet ja antanut niiden huutaa yli pelon. Kaikilla on omat mukavuusalueensa. Joillain ne on laajempia kuin muilla ja jotkut myös tuuppivat itseään hanakammin ulos sieltä helposta, tutusta ja turvallisesta. Jollekin rohkeutta saattaa vaatia oman mielipiteen ilmaisu palaverissa, kun toista ei jännitä edes satapäiselle yleisölle puheen pitäminen. 

Ei kannata verrata muihin, vaan miettiä rehellisesti mitkä ovat omia rajoja ja kuinka niitä voisi venyttää. 

Itseään on helppo huijata luulemaan, että on hyvinkin rohkea ja peloton jos tekee asioita jotka muita pelottaisi. Usein nämä ovat kuitenkin meille helppoja. En ole koskaan esimerkiksi ajatellut, että ulkomaille lähtö vaatisi minulta millään tavalla rohkeutta. Se on ollut jotain, mitä olen aina tehnyt kun siihen on ollut mahdollisuus. Monet kuitenkin ovat sanoneet, kuinka rohkea olen ollut esimerkiksi lähtiessäni yrittäjäksi tai matkustamalla pitkäksi aikaa ulkomaille. Olen kuunnellut näitä ja taputellut itseäni selkään. 

Vasta kun tajusin että rohkeus vaatii ihan oikeasti niiden asioiden tekoa, jotka tuntuvat pelottavilta, tajusin että olenkin vähän pelkuri. Uskon kuitenkin, että oma mukavuusalue laajenee, mitä enemmän tekee niitä pelottavalta tuntuvia juttuja. Kun niistä selviää, tulee olo että pystyy varmasti paljon vaativampiinkiin asioihin kuin itse luulisi. 

Veikkailinkin jo, että TFW tulee antamaan paljon enemmänkin kuin vain treenimotivaatiota. Sen on huomannut jo nyt, kuinka paljon tsemppiä on saanut myös kaikkeen salin ulkopuoliseen tekemiseen. Ennen jokaista treeniä kerrotaan motivaatiotarina, jolla on muuten ihan hurjan suuri vaikutus siihen, millä energialla treeniä lähtee vetämään. Yksi niistä on jäänyt hyvin mieleeni. Se kertoi leijonista ja niiden tavasta metsästää.

Naarasleijonat ovat niitä, jotka metsästävät gaselleja. Ne jahtaavat gaselleja juosten urosleijonien suuntaan. Kun gasellit pääsevät urosten kohdalle, karjaisevat he niin kovaa kuin pystyvät. Usein gasellit pelästyvät, vaihtavat suuntaa ja juoksevat naarasleijonien kitaan. Ainoat, jotka selviävät tästä tempusta, ovat niitä jotka pelosta huolimatta jatkavat juoksuaan. 

Tänä vuonna laajennan mukavuusaluettani askel askeleelta. Harppailen omasta rinkulastani ulos ja vedän sen jälkeen uuden rajan. Vähän kuin maailmanvalloituspelissä, jota pelattiin pienenä valtaamalla hiekalta aina isompia osuuksia maasta. Haastan teidätkin mukaan. Oli kyseessä sitten kuinka pieni tai suuri asia, tee jotain mikä ainakin vähän jännittää.

_MG_1001 copy.jpg

Photos: Hanna Väyrynen

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Mitä suomalaiset voisivat oppia muilta mailta?

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-166.jpg

Entinen kollegani heitti minulle pari päivää sitten loistavan postausidean siitä, mitä voisimme suomalaisina oppia muiden maiden kansalaisilta. Tartuin heti tuumasta toimeen ja mietin kaikkia maita joissa olen vierraillut ja niiden kansalaisten hyveitä. Olen itse monessa asiassa hyvin ”suomalainen”, vaikka en tällaisesta kategorisoinnista yleensä välitä. 

Istun kuitenkin aina bussissa sellaiselle penkille, jossa ei ole ketään vieressä, jätän raitiovaunupysäkillä tarpeeksi pitkän hajuraon kanssaodottelijoihin ja kysyttäesä mitä kuuluu, vastaan yleensä lyhyesti ja ytimekkäästi ”hyvää, mitäs sulle?”. Olisi ehkä vähän hassua väittää, etteikö monia meitä yhdistäisi tietyt piirteet. 

Voisimme kuitenkin oppia muilta mailta yhtä sun toista. 

Amerikka. Saataisiinpa mekin edes pieni ripaus sitä itseluottamusta, mikä jenkeillä on omaa tekemistään kohtaan. Oli kyseessä sitten mikä tahansa elämän osa-alue, kaikki tuntuvat omien puheiden perusteella olevan parhaita monessa asiassa. Small talk- taidoista olisi myös paljon hyötyä. Vaikka tämä ”tyhjänpuhuminen” tuntuu suomalaisista usein käsittämättömältä ajanhukalta, saattaa juuri näiden pienien kohtaamisten ansioista tapahtua vaikka mitä suuriakin muutoksia, kun tielle sattuu oikea tyyppi.

Ruotsi. Ruotsalaisilla on puolestaan usein vähän enemmän rohkeutta tavoitella isoja unelmia kuin meillä. Oli kyseessä sitten henkilökohtainen, tai vaikkapa yrityksen menestyminen, se johtuu usein siitä että niitä on lähdetty tavoittelemaan ihan täysillä. Ei lähdetä ”vähän kokeilemaa mitä tästä tulisi”, vaan mennään sata lasissa ilman varasuunnitelmia. Koen myös, että ruotsalaisilla on välillä myös tietynlailla kevyempi suhtautuminen elämään ja itseensä. Hullutellaan enemmän, eikä kaikkea oteta niin vakavasti. 

Ranska. Nautiskelu ja elämästä nauttiminen luonnistuu ranskalaisilta todella hyvin. He osaavat myös pitää kaiken kohtuudessa. Oli kyseessä sitten leivoksilla herkuttelu, vaalea patonki aamiaiseksi tai lasi viiniä lounaalla, he nautiskelevat pieniä hetkiä päivittäin. 

Bali. Onnellisimman tuntuiset ihmiset koko elämässäni olen tavannut Balilla. Koko kansalla tuntuu olevan jotenkin ihan käsittämättömän hieno suhtautuminen elämään. He osaavat olla kiitollisia mitä pienimmistä asioista, ja kasvoja koristaa aina leveä hymy, päivästä riippumatta. Tästä elämänasenteesta voisimme oppia paljon. 

Iso-Britannia. Käytöstavat ovat briteillä todellakin hallussa. Koskaan ei kuule ”ai hups”-tyyppisiä ilmaisuja, vaan kaikki ovat aina todella kohteliaita, pyytävät anteeksi kauniisti ja puhuttelevat kunnioittavasti tuntemattomiakin ihmisiä. 

Costa Rica. En tiedä puhuinko tästä ikinä Costa Ricassa majaillessamme, mutta heillä on siellä tällainen ”Pura Vida!”-elämänasenne. He toivottelevat sitä kaikille hyvän päivän sijaan. Suora käännös tarkoittaa ”puhdasta elämää”, mutta fraasi merkitsee paljon muutakin. Näen sen itse optimistisena, rentona otteena elämää kohtaa, jossa pyritään elämään mahdollisimman puhtaasti, niin ruoan kuin muunkin suhteen. Ollaan yhtä luonnon kanssa ja arvostetaan sen kaikkia muotoja. 

Tanska. Suomalaisiin nähden tanskalaiset ovat jollain tapaa rennompia. Esimerkkinä se, kun viime kesänä vähän hienommassa viinibaarissa Köpiksessä kysyimme voimmeko ottaa viinilasit mukaan ja mennä juomaan ne lähellä olevalle laiturille. Ravintolan työntekijä katsoi meitä huvittuneena ja totesi että tietysti voimme, miksi emme voisi? Hymyillen hän pyysi vain tuomaan lasit lopulta takaisin ravintolaan. En usko että Suomessa tällainen onnistuisi, sillä noudatamme välillä liiallisuuksiinkin sääntöjä. 

Italia. Ihailen italialaisia intohimosta, seksikkyydestä, aistillisuudesta ja pienestä pilkkeestä silmäkulmassa. Suomalaisetkin voisivat välillä mielestäni vähän flirttailla enemmän ja uskaltautua esimerkiksi pyytämään tuntematonta tyyppiä treffeille. 

Mitä muut maat voisivat puolestaan oppia suomalaisilta? Ainakin sisukkuutta, täsmällisyyttä, loistavaa työmoraalia, rehtiyttä ja rehellisyyttä, tietynlaista aitoutta ja muiden tilan kunnioittamista. 

Mitä te haluaisitte suomalaisten oppivan muista kulttuureista? Tai mitä puolestaan haluaisitte viedä ulkomaille suomesta?

 

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-164.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-169.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-171.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-182.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-185.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-161.jpg

Pictures: Patrick Karkkolainen

Muoti Matkat Ajattelin tänään Päivän tyyli