En ollut ajatellut tekeväni minkäänlaista postausta kylpyhuoneemme ”remontista”. Jaoin pari ennen ja jälkeen kuvaa Instagramin storyssa sunnuntaina ja inboxini on sen jälkeen tulvinut lisäkysymyksistä. Jossain vaiheessa en enää kyennyt vastaamaan kaikille erikseen, joten ajattelin että tällaiselle postaukselle kun selkeästi on kysyntää, niin kirjoitetaan sitten.

Huomauttaisin alkuun, että en todellakaan ole mikään ammattilainen tässä rempassa ja muutenkin aina sellainen ”vähän sinnepäin” -tyyppi. Ja sillä mentaliteetilla lähdin tätä remonttiakin tekemään. Olin lounaalla kun sain ajatuksen pienestä pintaremontista ja pohdin, mistäköhän sellaisia kaakelimaaleja saisi keskustasta. Mieheni ystävä totesi, että hän voi lähteä autolla kanssani K-rautaan vaikka heti. Siinä sekunneissa tein sitten päätöksen ja lähdimme ostamaan tarvikkeita.

Lähtötilanteesta voin kertoa sen verran, että ainoat hyllyt joita kylppärissä oli, olivat avohyllyjä ja kaikenlisäksi kaikki eri sarjaa. Tässä ”ennen” kuvassa olen jo irroittanut seinästä suurimman osan niistä. Sen lisäksi valaisimen alla oli pitkä hylly, jonka ansioista koko kylpyhuone oli todella pimeä. Meillä on jos jonkinlaista purnukkaa kummallakin, joten hyllyt pursuilivat tavaroista, eivätkä kaikki edes mahtuneet niille. Siivoustarvikkeet ja pesuaineet olivat esimerkiksi maassa.

Ostin V33 merkkistä maalia K-raudasta pienet purkit, seiniin ja lattiaan omansa. Lattiaa varten ostin myös esikäsittelyaineen ja kovan harjan.

Tarvikkeet:

Maalarinteippiä (suojaukseen)

Sekoitustikku (käytin itse ruokailutikkua)

Pieni tela (tähän kannattaa satsata)

Pensseli

Laatikko, johon maalia kaadetaan (mikäköhän tämän oikea nimi on)

Maalipesuaine

Karheapintainen sieni maalipesuun

Käsineet

Hengityssuoja

Maali

Mahdollisesti esikäsittelyaine

Maalipaketeissa on hyvät ohjeet, ja kannattaa seurata niitä. Aloitin niin, että ensimmäisenä iltana tyhjensin kylpyhuoneen, tein maalipesun ja suojasin pöntön, lavuaarin ja muut tarpeelliset maalarinteipillä. Maalipesun jälkeen kylpyhuoneen pitää kuivua täysin ennen ensimmäistä maalikerrosta. Tätä työvaihetta ei kannata hutiloida, sillä huomasin hyvin ne kohdat, joita en ollut kunnolla hinkannut ja niihin tarttui maali paljon huonommin.

Maalauksen aloitin ensin pensselikohdista, ja vedin suuret pinnat telalla perästä. Kolmen tunnin kuluttua sai maalata uuden kerroksen. Meidän kohdalla 2 maalikerrosta riitti seiniin, sillä lähtötilanne oli ”valkoinen”. Kuitenkin kolmas kertakin saattaa olla tarpeen, joten siihen on hyvä varautua.

Ja seuraavaksi pieni disclaimer: kaikissa ohjeissa sanotaan, ettei saumojen päälle tulisi maalata, vaan ne tulisi ensin poistaa ja sitten tehdä uudelleen. Minua kuitenkin kuumotti ajatus siitä, että tuhoaisin jonkun vesieristeen ja suoraan sanoen se tuntui liian työläältä. Maalasin siis saumojen päältä, ja ihan hyvä tuli lopputuloksesta. En voi tätä kuitenkaan suositella, sillä kaikissa lähteissä kehoitettiin poistamaan ne.

Lattian kohdalla meillä oli tosiaan pesun jälkeen vielä esikäsittely, joka tehtiin maalipesun kuivumisen jälkeen. Se hangattiin lattiaan kovalla harjalla, annettiin vaikuttaa aina 30 minuuttia ja huuhdeltiin pois. Tämä toistettiin niin monta kertaa, että lattia oli täysin puhdas. Tähän tarvitsi hengityssuojaa ja hanskoja, ja voin kokemuksesta kertoa että haju oli todella stydi ja vaatii tuulettamista proseduurin aikana.

Esikäsittelyn jälkeen lattian pitää antaa kuivua kunnolla, olisikohan ollut 12 h (pakkauksessa löytyy ohjeet tähän). Ja sitten vain maalaamaan, pienellä sudilla taas vaikeat paikat ja kulmat ja telalla muut. 3 tunnin kuivumisen jälkeen uusi kerros. Lattiamaali oli huomattavasti tujumman hajuista kuin seinämaali, ja kun oli useita tunteja pää alaspäin maalaamassa niissä huuruissa, oli minulla todella huono olo illalla.

Kysymyksiä tuli myös kalustuksesta, joten kerron nyt niistäkin. Meillä on vähän oudon mallinen kylpyhuone, joten kunnollisen säilytystilan saaminen oli hankalaa. Ostimme Ikeasta lillången kaappeja, 2 tavallisen kokoista valkoisilla ovilla, 1 peiliovella ja 2 12 cm syvää korkeampaa kaappia. Ne oli helppo koota ja isäni porasi ne vielä seinään kiinni. Näiden lisäksi ostimme vielä yhden tekomuratin, uuden kirkkaamman lampun ja uuden suihkuverhon. En ole laskenut kokonaisbudjettia, mutta alle 500 euroon se kuitenkin jäi.

Jos jokin jäi vielä mietityttämään, niin saa kysyä!

Aloin Hennan inspiroimana summaamaan hiukan kulunutta vuosikymmentä, ja jouduin sitä ennen hetken miettimään, minkälaista elämä oli 10 vuotta sitten?

Asuin Iso-Roobertinkadulla ihan mielettömän ihanassa 1800-luvun vuokrakämpässä ystäväni kanssa kämppiksinä pienissä neliöissä. Olin alkanut juuri seurustelemaan elämäni rakkauden kanssa, mutta koko muu elämä oli vähän levällään. Olin aiemmin lukenut Kauppakorkeakouluun ja siinä samalla ymmärtänyt, ettei se kiinnosta tarpeeksi. Olin luopunut baarimikon työstä ja aloittanut hommat lentokentällä ostaakseni hiukan aikaa miettiä, mitä haluan tehdä. Latu oli siis auki, mutta suuntaa ei päätetty.

Tästä syystä olinkin melkoisen identiteettikriisin pyörteissä ja sitä kriisiä kestikin jonkin aikaa. Olin pitänyt akateemista koulutusta niin itsestäänselvyytenä, että ajatuksesta oli vaikea luopua. Vielä viimekin vuonna vilkuilin maisterihakuja, mutta nykyään se ei enää tunnu miltään identiteettiä määrittävältä tekijältä. Muistan, että suurin pelkoni niihin aikoihin oli jonkinlainen ”jämähtäminen”. Pelkäsin että huomaan 10 vuoden päästä olevani tismalleen samassa pisteessä, enkä koskaan kouluttautuisi tai etenisi urallani. Nyt se tuntuu hullulta ajatukselta, mutta tuolloin pelko oli aivan todellinen.

Samana vuonna ostin ensimmäisen asuntoni, seuraavana hain kouluun ja lopulta myös perustin tämän blogin. Jälkikäteen ajateltuna voi todeta, että ihan hyvä tuli vaikka suunta ei ollutkaan vielä 10 vuotta sitten selvillä. Tämä seuraava vuosikymmen on kuitenkin mukava aloittaa hiukan selkeämmistä lähtökohdista ja rauhallisemmalla mielellä.

Mutta nyt kun olen saanut raamit tälle edelliselle vuosikymmenelle, on aika summailla mitä siitä jäi käteen.

Parasta: Mahdollisuus reissata niin paljon poikaystäväni kanssa, elää diginomadina ja tehdä luovaa työtä samalla.

Ärsyttävintä: Ne hetket, kun olen tuskaillut tulevaisuuden kanssa ja epäillyt, että tuleekohan siitä yhtään mitään. Pitkä prosessi asunnon etsimisen kanssa ja jokainen kämppä, joka meni jostain syystä sivu suun, johon oli jo ehtinyt mielessään muuttaa. Henkisestä kasvusta johtuvat kasvukivut.

Kasvattavinta: Matkat ja muihin kulttuureihin tutustuminen. Luin juuri lehtijutun, missä haastateltava sanoi että ”jokaisen kaupungin energia vaikuttaa siihen, millainen ihminen siellä itse on.”. Allekirjoitan tuon täysin, ja koen että reissaamalla on saanut avattua itsestään sellaisia puolia, jotka ovat täällä Helsingissä ollessani jääneet täysin huomaamatta.

Surullisinta: Isovanhempien kuolemat.

Onnellisinta: Yhteinen aika läheisten kanssa.Uudet ystävyydet. Reissut. Rauhalliset aamut. Yöt, jotka ovat jatkuneet pikkutunneille saakka. Hyvät keskustelut.

Rankinta: Perheenjäsenen vakava sairastuminen.

Helpointa: Kiitollisuus. Identiteettikriiseilyni jälkeen olen osanut olla todella onnellinen arjesta ja siitä minkä näköinen se on ollut.

Vaikeinta: Oman yksityisyyden menettäminen tietyllä tapaa.

Rohkeinta: Palkkatyön lopettaminen ja hyppääminen täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Minulla oli hyvä työpaikka lentokentällä, jossa olin edennyt esimiestehtäviin ja viihdyin siinä. Samaan aikaan tein kuitenkin täyttä kouluviikkoa ja julkaisin päivittäin 1-2 postausta blogiin. Jostain oli karsittava ja siinä vaiheessa tein silloin hurjalta tuntuvan päätöksen lopettaa lentokenttätyöni.

Fiksuin teko: Sijoittamisen aloittaminen. Kunpa tämän olisi tehnyt jo 10 vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaa vuosikymmentä summatessani voin olla vielä iloisempi tästä, että aloitin sen ”näinkin aikaisin”.

Tyhmin teko: Aikailin liian pitkään kouluun hakua, sillä todennäköisyydet sisäänpääsyyn oli niin pienet etten uskonut mahdollisuuksiini, vaikka lopulta sain täydet pisteet pääsykokeesta. Ja oikeastaan sama tyhmyys on seurannut myös monissa muissa asioissa vuosien varrella, joita olen jättänyt peloistani johtuen tavoittelematta tai tekemättä. Seuraavalle vuosikymmenelle toivon lisää itsevarmuutta tällaisissa asioissa ja luottoa omaan tekemiseen.

Opeteltua: Sen, ettei kukaan muu ole vastuussa onnellisuudestani. Jos haluan jotain, ei kannata odottaa, että joku muu on valmis tekemään sen kanssani vaan niitä unelmia voi tavoitella myös itse.

Ominaisuus, josta opin pois: mustasukkaisuudesta ja turhasta huolestumisesta. Elämä on paljon helpompaa, kun siihen luottaa, eikä koko ajan pelkää asioita mitkä voisivat mennä pieleen. Nykyään tuntuu ihan hullulta ajatukselta, että olen ollut joskus mustasukkainen tai miettinyt kaikkia pahimpia mahdollisia asioita, joita voisi tapahtua.

Merkityksellisin uusi asia: 3 naista, jotka tulivat 5 vuotta sitten elämääni jäädäkseen. Heidän kanssa on ehtinyt kokea jo vaikka mitä ja sydämessä oikein vihlaisee jos mietin edes elämääni ilman heitä.