Kun puhutaan optimistisuudsta tai onnellisuudesta, minua häiritsee eniten yksi ihmisryhmä. Se on se ryhmä, jolla on kaikki aina huonosti, siitä huolimatta millaisessa elämänvaiheessa tai -tilanteessa ovat. Aina löytyy asioita, joista valittaa. Jos henkilökohtainen elämä rullaa ihan mukavasti, keskitytään ympärillä olevien elämien sättimiseen tai jos niistäkään ei löydy valittamisen aihetta, niin ainahan meillä on ilmastonmuutos, Trump, köyhyys ja talouden kurja tila. Jostain löytyy aina valitettavaa, kun sitä osaa etsiä. 

Mielestäni maailman epäkohtien tarkastelu on positiivinen asia, enkä kehotakaan laittamaan päätä pensaaseen ja ajattelemaan pelkästään kivoja asioita. On kuitenkin tärkeää erotella ne asiat, jotka ovat omissa käsissäsi ja ne jotka eivät ole. Sellaiset asiat, joille emme yksinkertaisesti voi mitään, eivät parannu sillä että marisemme niistä tai annamme niiden ajaa meidät negatiivisuuden kierteeseen.

Se, mihin voimme joka päivä ihan varmuudella vaikuttaa, on oma suhtautuminen asioihin. Päätätkö olla kiltti, positiivinen, innostua asioista, ja koettaa pitää asenteen korkealla koko päivän? Vai valitsetko toisin?

On myös asioita, joihin voimme omalla käytöksellämme vaikuttaa, mutta jolle emme loppukädessä voi mitään. Esimerkiksi siihen, miten ympärillämme olevat ihmiset käyttäytyvät. Emme pysty päättämään heidän puolestaan asioita, joten siitäkään on turha kokea suuttumusta. Sen puolesta, jos olemme päättäneet suhtautua eteemme tuleviin tilanteisiin, vastoinkäymisiin tai mahdollisuuksiin positiivisuudella, voi olla että ympärillä olevat ihmiset peilaavat tämän saman asenteen myös meihin.