Olin hyvin pitkään jämähtänyt jonkinlaiseen uhmaikään. Kaikessa mitä tein, kuulin sellaisen pienen äänen takaraivossa, joka huusi ”minä ite!”. Kuvittelin että itsenäisyyden mittarina on se, ettei tarvitse keneltäkään apua missään. Ikinä.

Tämä ajattelutapa on kuitenkin monestakin syystä vähän vinksahtanut. Mielestäni on toki edelleenkin hienoa olla mahdollisimman riippumaton muista ihmisistä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö useimmat asiat tule hiukan paremmaksi porukalla.  

Yhdessä olemme viisaampia, vahvempia, kekseliäämpiä ja pääsemme pidemmälle. Toisen auttaminen ei vaadi paljoa, ja yleensä avunpyynnöt tulevatkin sellaisille osa-alueille, joissa itse olet hyvä. Kannattaa itse myös kysyä reippaasti neuvoa tai apua muilta. En suosittele punnitsemaan joka kerta, saatko palveluksen jollain tapaa takaisin, sillä ei sillä ole loppujen lopuksi niin paljon väliä. 

Joskus on toki kiittämättömiäkin ihmisiä, jotka käyttävät avuliaisuutta hyväksi. Silti autan mielelläni ja jaan informaatiota muiden kanssa. Koen saavani samalla tavalla myös hurjan paljon hyödyöllistä informaatiota omilta ystäviltäni. 

Yksi lempilainauksistani on Ralph Waldo Emersonin:  “In my walks, every man I meet is my superior in some way, and in that I learn from him.”

Sukupuolesta, iästä, koulutuksesta tai synnyinmaasta riippuen jokaisella ihmisellä on jotain opetettavaa. Samalla tavalla itse voi opettaa jotain muille.  

Meidän toimistomme sai uuden jäsenen, kun Johanna tuli Annikan tilalle hänen lähtiessä reissaamaan talveksi. Johannalla olikin heti ihan mahtavia ideoita, kuten tällaiset opetustunnit, joilla jokainen toimiston jäsen voi vuorollaan opettaa muille jotain, mitä he eivät osaa. Ainakin Photoshop- tutorialeja ja Lightroomin käyttövinkkejä kerrotaan muille, ja ihan mitä tahansa mieleen juolahtaa.

Shorts- Vintage Levi’s, Shoes – Converse, Hoodie – Monki

Pictures: Tomi Taskula