Tämän päivän Yksillä -jaksossa puhutaan meidän tyyleistä ja käydään läpi myös sitä, miten ne ovat vuosien myötä muuttuneet. Ajateltiin, että olisi hauska keräillä meidän blogeihin myös asuja menneiden vuosien lokakuilta. Kun kävin läpi näitä, totesin että loppujen lopuksi oma tyyli on pysynyt yllättävän samana viimeiset 6 vuotta.

2013

Tänä vuonna en vielä jakanut oikein asukuvia blogissa, joten tämä oli ainut minkä löysin tyylistä. Sandaalit löytyvät edelleen kaapista ja ovat kesäisin käytössä. Paita on poikaystävän vanha ja siirtynyt yöpaita-osastolle. Tekonahkahousut alkoivat murenemaan muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen, joten ne on vaihtuneet uusiin. Silti voisin hyvin käyttää edelleen tätä asua.

2014

Tänä vuonna asukuvia alkoi olla jo hiukan enemmän. Edelleen tyyli oli melko mustanpuhuvaa. Mustaa, harmaata ja hopeisia yksityiskohtia pienillä rokkiviboilla. Melkein kaikkia asuja voisin pitää edelleen, tosin lierihatun vaihtaisin hiukan moderniimpaan malliin!

2015

Tuntuu, että Nycissä ollessa oma tyyli tuli ehkä hiukan luovemmaksi ja värikkäämmäksi. Aina ei menty pelkästään mustanharmailla vaatteilla, vaan pukeuduin paljon oman fiiliksen mukaan. Käytin myös aiempaa enemmän huulipunia. Jonkin verran jouduin viemään näistä vaatteista Nycin vintagekauppoihin myyntiin, sillä jatkoimme puoleksi vuodeksi reissuun, eikä kaikki mahtuneet Suomeen lähetettävään matkalaukkuun. Eniten niistä harmittaa tuo tweed-kankainen kirjailtu hame, jonka olin myös ostanut kierrätettynä.

2016

Näissä kuvissa näkyvistä vaatteista on oikeastaan kaikki edelleen käytössä. Nuo Eccon käärmeennahkabootsit ovat olleet niin kovassa käytössä kesät ja talvet, että pitäisi ehkä mennä suutarilta kysymään, saako korkoja enää pelastettua. Ne on vaan niin mukavat ja käy melkein mihin tahansa asuun, etten haluaisi vielä luopua. Tuosta leoparditakista on kaikki napit irronneet, joten sekin tarvitsee pientä fiksaamista ennen talvea.

 2017

Näistä 2017 vuoden asuista pidän edelleen todella paljon. Voisin minkä tahansa pukea edelleen päälleni. Tosin tällä kertaa höyryttäisin tuon vaaleanpunaisen paidan 😀 Jestas, minkä näköisillä vaatteilla sitä on ennen höyrytintä tuolla huidellut.

2018

Viime vuoden lokakuulta ei kovin montaa asua löytynyt. Yksi syistä oli varmasti se, etten oikein ikinä päässyt sinuiksi tuon otsatukan kanssa. Se oli todella vaikea kuvissa. Varsinkin kun olen tottunut heilumaan ja liikkumaan kuvissa, ja nyt tuntui että se sai tukan aina menemään todella pahan näköiseksi. Tässä kuitenkin muutamat räpsyt, jotka eivät ehkä muutenkaan ole sitä ihan ominta tyyliä.

Löytyikö lemppareita?

Jakson voi käydä kuuntelemassa esimerkiksi Suplan sovelluksella. Siellä selviää, kenellä on ollut rokkipissis-kausi (voin paljastaa etten se ollut minä) ja kuka on rokannut Kangolin lippaa vinossa pikkulettien kera.

Sara kirjoitti tänään postauksen meidän aamuviiden kerhosta, ja oikeastaan koko teksti olisi voinut olla minun suustani. Mistä oikein siis on kyse? Innostuimme muutama viikko sitten mediassakin pyörineestä 5 AM Clubista, ja päätimme lähteä Mariannan ja Saran kanssa testaamaan sitä ja raportoida sitten sen jälkeen podcastissa, miten homma oikein sujui.

Kyseessä on siis Robin Sharman metodi, jossa herätään joka aamu viideltä ja käytetään ensimmäinen tunti niin, että 20 minuttia on liikuntaa, 20 minuuttia meditoimista tai päiväkirjan kirjoittamista ja 20 minuuttia jonkun uuden opettelua. Ajattelin, että tämä voisi toimia kivana pikku ”piiskana” omalle tuotteliaisuudelle ja tuoda hyvää draivia syksyyn.

Sharman lupaukset ovat kovia. Terveellisempi elämä, vähemmän stressiä, enemmän energiaa, luovuutta ja parempi keskittymiskyky. Jos kaiken tämän saisi vain näin yksinkertaisella rutiinilla, olisin valmis ainakin viikon verran kokeilemaan. Kuvittelin kuitenkin että viikko olisi aikamoinen shokki elimistölle ja luvassa olisi paljon univelkaa ja hampaiden kiristelyä. 

Ajattelin, että tämä olisi hauska viikon kokeilu ja voisin sitten sen jälkeen todeta, ettei tämä yksinkertaisesti sovi kaikille. Olen iltaihminen ja aamut ovat minulle vaikeita. Tätä tarinaa olen aina itselleni kertonut. Viikko kuitenkin yllätti täysin, ja voin kertoa että viiden heräämiset tulevat omalta osaltani jatkumaan.

En halua spoilata liikaa tämän viikon podcast- jaksoa, mutta käy kuuntelemassa, miksei paluuta vanhaan enää ole? Kerrotaan omat aamurutiinit, ja sen miten oma elämä on niiden myötä muuttunut. Voin rehellisesti sanoa, että tällä muutoksella on ollut enemmän positiivisa vaikutuksia kuin millään muulla tässä omassa elämäntaparemontissani.

Ajattelin alkuun, että aikaiset aamut olisivat vaikeita esimerkiksi reissussa, mutta ne ovat olleet ihania. Nizzassa nappasin nämä kuvat aamulenkiltä. Kävelin rantaan ennen auringonnousua ja tein treenin vasta siellä. Juuri ketään ei ollut vielä missään ja tunsin itseni vaan ihan järkyttävän onnelliseksi.

Parhaiten Yksillä-podcastin kuunteleminen onnistuu Suplan omalla sovelluksella!