Kaikki yhtään pidempään blogiani lukeneet tietävät, että aina tähän aikaan vuodessa vaivun sellaiseen melankoliaan. Kumma kyllä, sitä ei tapahtunut Nycissä ollessa, vaikka siellä päivä ei ole niin merkittävällä tavalla pidempi. Kuitenkin siellä aurinkoisia päiviä oli enemmän kuin muita ja lämpöäkin riitti vielä pitkälle marraskuuhun.

Tänä vuonna ehkä yllätti se, että kaamos alkaa jo nyt tuntua mielessä ja kropassa vaikka siihen on vielä aikaa vaikka kuinka paljon. Asunto tuntuu jääkylmältä ja kroppa kankealta. Aamuisin on vaikea päästä sängystä ylös, vaikka olisi mennyt nukkumaan yhdeksältä. En nyt kuitenkaan aio luovuttautua tälle kohtalolle, vaan pyrin taklaamaan tätä kaamosmasennusta tänä vuonna kaikin mahdollisin keinoin.

Jaan nyt omat vinkkini teille, jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muita samanlaisilla fiiliksillä. 

1. Keksi kivaa, mutta rentoa tekemistä loka- ja marraskuulle. Me bookkasimme kahden yön staycation viikonlopun Helsinkiin, ja tarkoituksena on vain nauttia toistemme seurasta, syödä hyvin, treenata hotellin salilla ja ehkä käydä porealtaassa rentoutumassa. Toisena viikonloppuna olemme menossa Porvooseen mökille ystäväpariskuntien kanssa. Mukavia asioita, joita odottaa, mutta ei kuitenkaan sellaisia jotka ahdistaisivat kalenterin täyttyessä. Tarkoituksena olisi myös alkaa säännöllisesti kulttuurisaunassa, johon ihastuin aivan täysin viime talvena.
2. Varaa aikaa vain itsellesi. Ainakin itse koen, että tarvitsen näihin aikoihin enemmän sellaista rauhoittumisaikaa oman itseni kanssa. Se voi olla mitä tahansa. Joku rentoutuu pitämällä kauneudenhoitoiltoja, toinen päiväkirjaa kirjoittamalla. Oma paras kikka on laittaa puhelin äänettömälle, keittää kuppi hyvää yrttiteetä, laittaa diffuuseriin laventelia ja lukea jotain koukuttavaa kirjaa viltin alla.
3. Kokkaile uusia reseptejä ja kata pöytä nätisti. Kesän hätäisten salaattien ja raakaruokien jälkeen ainakin itse kaipaan kaikkea lämmintä, pitkään haudutettua ja maukasta. Pimenevät illat on ihana käyttää kuunnellen hyvää musiikkia ja kokeilemalla jotain uusia ruokia. Meillä tulee ainakin aivan liian harvoin syötyä pöydän ääressä, joten siihen pitää kiinnittää enemmänhuomiota. Kun kattaa pöydän ja laittaa kynttilät palamaan, tulee ruokahetkikin nautittua hiukan rauhallisemmin.
4. Satsaa ulkoiluvaatteisiin ja mene ulos. Kun viima kylmenee ja jäistä tihkua tulee taivaalta, kallistuu usein päätökseen jäädä illaksi kotiin. Kun on kuitenkin hyvät goretex- vaatteet päällä ja tarpeeksi lämmintä yllä, on sateisellakin ilmalla ihana ulkoilla. Muistan tämän siltä ajalta, kun meillä oli vielä koira. Välillä ne sadelenkit oli jopa vielä maagisempia kuin poutakelien. On ihana kuunnella sateen ropinaa metsässä ja ilma tuoksuu ihan mielettömän raikkaalta.
5. Lepää tarpeeksi ja muista vitamiinit. Jos tuntuu että unentarve lisääntyy päivien pimetessä, antaudu sille. Mene tuntia aiemmin nukkumaan ja nuku viikonloppuna niin myöhään kuin huvittaa. Älä unohda myöskään vitamiineja. Ajattelin itse mennä sellaiseen verikokeeseen, jossa näen mikäli ruokavaliossani on esimerkiksi jotain puutteita. Näihin aikoihin alan syömään myös D-vitamiinia päivittäin.
6. Älä unohda liikuntaa. Tiedän todella, että näihin aikoihin vuodesta se urheiluinnostus laskee. Se on ihan loogista seurasta siihen, että kropassa on kylmä ja energiaa tuntuu olevan vähemmän ihan arkisiinkin juttuihin. Juuri sen takia onkin äärimmäisen tärkeää, että se treeni ei täysin unohdu. Mikäli juoksulenkit ei enää kiinnosta, kokeile lajin vaihtoa. Joillekin sopii tähän aikaan vuodesta vaikkapa hot jooga. Kuuntele kehoasi ja kokeile erilaisia lajeja. Meillä oli muutamaa vuotta sitten 3 tytön kanssa esimerkiksi vakiovuoro sulkapallokentälle. Se oli ihan loistavaa urheilua tähän aikaan. Sai nähtyä kavereita ja kynnys lähtemiseen oli pienempi, mutta kuitenkin siitä sai ihan kunnon hien päälle ja treenin aikaiseksi.

Kaamosoireisiin pitäisi vaikuttaa kirkasvalolamppu, mutta en ole sellaista vielä hankkinut. Ne mötikät on usein niin rumia ja isoja, että olen ollut hiukan epäileväinen. Onko joku saanut kaamosmasennukseen selkeästi helpotusta sellaisesta? 

Lähiaikoina on kirjoittaminen tuntunut erityisen vaivalloistelta, raskaalta jopa. Se taisi alkaa reissustamme ja siitä, että olin kokoajan seurassa. Silloin ei ajatus ehdi vaellella, eikä niitä oivalluksia tule samalla tavalla. Tarvitsen loppujen lopuksi aika paljon sellaista itsekseen ajatuksiinsa uppoutumista ja omaa aikaa. Palattuamme reissultamme kirjoitusblokki kuitenkin vain jatkui. Sanni kirjoitti juuri, ettei näppäinten pitäisi antaa pölyttyä enempää kuin kaksi päivää ja nyökyttelin mielessäni tekstiä lukiessani. Ehkä olin vain ollut liian kauan kirjoittamatta. Kyllä se siitä, kun vain aloitat.

Sitten tajusin, että tällä viikolla blogini täyttää 7 vuotta. Parisuhteen osalta puhutaan usein 7 vuoden kriisistä. Kun yhdessä on oltu jo sen verran pitkään, että sinkkuuden huonot puolet alkaa unohtua ja toisaalta yhteinen tulevaisuus myös punnitaan uudelleen. Onko tämä se ihminen, jonka kanssa haluan elää lopun elämääni? Ehkä hiukan samanlaisia merkkejä on nyt havaittavissa blogin suhteen.

Instagram, storyt ja podcast ovat uudempina medioina syöneet blogilta työaikaa. Välillä tämä on sen takia jäänyt paljon pienemmälle huomiolle kuin haluaisin. Vaikka someyrittäjyys on nykyään monialaista, on blogi ollut aina se medioista rakkain minulle. Sille ei kuitenkaan meinaa enää riittää samalla tapaa aikaa ja ideoita, kun on 3 instagram-tiliä ja viikottainen podcast.

Usein on ikävä sitä aikaa, kun blogi oli ainoa tulonlähde ja instagramia tehtiin vain huvin vuoksi. Silloin blogi päivittyi usein jopa kaksi kertaa päivässä ja kehittelin erilaisia treenihaasteita ja postaussarjoja. Sekin on tässä hiukan lannistavaa. Yleensä taaksepäin katsoessa on nähnyt oman kehityskaarensa ja tajunnut, kuinka paljon on menty eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu että tilanne on päinvastoin.

Aivan kuten parisuhteelle, tällekin pitää antaa huomiota, aikaa ja energiaa. Tällä hetkellä blogi on tuntunut hiukan sellaiselta vaivalloiselta ihmissuhteelta, mistä on kokoajan takaraivossa tunne että ”pitäisi nähdä, soittaa tai kysellä kuulumisia” mutta aikaa on mennyt niin kauan, ettei oikein tiedä mistä aloittaa tai onko ylipäätään resursseja suhteen lämmittelyyn.

Ja samalla siitä on kokoajan huono omatunto. Kuitenkin blogi on juuri se, jonka kommenttiboksissa on käyty mielenkiintoisimmat keskustelut ja jonka postausten jälkeen on sähköpostiin tullut pitkiä maileja. Se on tuntunut aina merkitykselliseltä. Harvoin instagram-kuvalla saa samanlaista keskustelua aikaan, eikä se toisaalta tunnu edes olevan sen median tarkoitus. Ja välillä tekisikin mieli poistaa koko instagram.

Tällä viikolla raivaan aikaa niille omille ajatuksille ja myös tälle blogille. Mietin, minkälaisena paikkana haluan tämän pitää, mitä juttuja kehittää ja millaisena näen blogin tulevaisuuden? Alanko tekemään taas säännöllisesti Mental Health Monday tai Wellness Wednesday -postauksia vai kehittelenkö uusia juttusarjoja? Minkälaisia kuvia haluan täällä jakaa ja mitä asioita käsitellä teksteissä? Mitkä asiat eivät tunnu enää kuuluvan tänne?

Arvostan myös todella paljon teidän mielipiteitä ja ehdotuksia blogin tulevaisuudelle, joten niitä saa todella mielellään jättää joko kommenttiboksiin tai vaikkapa instagramiin yksityisviestillä.