Mielestäni suunnitelmallisuus on noin niinkuin yleensä todella hyvästä. Kun haluaa jotain, täytyy sen eteen olla valmis tekemään sellaisiakin asioita jotka eivät tunnu välttämättä sillä hetkellä kaikista mieluisimmalta, mutta jotka auttavat tavoitteeseen pääsyä. Liian orjallinen suunnitelma voi kuitenkin myös kostautua. Emme nimittäin koskaan voi tietää täysin sitä reittiä, joka meidät maaliin lopulta vie. Sen takia omaan reittiin on hyvä jättää vähän väljyyttä. 

Usein nimittäin se pieni reitiltä horjahtaminen voi ohjata oikotielle. Monet hienoimmista keksinnöistä tai parhaimmista kappaleista ovat syntyneet vähän vahingossa. 

Jos oman elämän miettii liian yksityiskohtaisesti valmiiksi, ei jää tilaa improvisoinnille. Uskon nimittäin, että alitajuntamme on ihan äärettömän viisas, mutta rationaalinen mieli vaientaa sen. Kun joutuu tilanteeseen, jota ei ollut osannut odottaa, täytyy toimia nopeammin kuin rationaalinen mieli. Silloin pääsee käsiksi alitajunnan syövereihin ja vastaus saattaa on usein paljon parempi kuin mitä olisi osannut järkeillä. 

Joten jos oma suunnitelma on tällä hetkellä vähän epäselvä, ei huolta paniikkiin. Loppuun vielä yksi lempilainauksistani Aaro Hellaakoskelta: ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

I think you should always have a plan for your wishes. But don’t make plans too far, because it’s always best to leave a little room for accidents and improvisation. Sometimes the best things in life happens because you find yourself in a place, you couldn’t even imagine yourself.