Monet ovat sanoneet Liman olevan melko kaoottinen, eikä muutenkaan mitenkään erityisen kiva suurkaupungiksi. Tulin tänne kuitenkin avoimin mielin, ja voi kuinka olenkaan ihastunut paikkaan. Minulla on toki edelleen todella suppea kuva kaupungista, varmaan vähän samanlainen fiilis, kuin jos Helsingistä olisi nähnyt vain kaivarin. 

Kerroinkin jo Barrancon muistuttavan Losin esikaupunkialuetta ja fiilis Kalifornian rannikosta vain vahvistuu kun mennään rantaan. Korkeita palmupuita ja samanlaisia näkymiä kuin Pacific Coast Highwayn varrella. Palmut kohoavat suorissa riveissä pitkin matkaa ja luovat upean siluetin maisemaan. Korkeilla jyrkänteillä sijaitsee toinen toistaan kauniimpia puistoja, joihin on kiva päivällä juosta treenaamaan ja illalla nauttia piknikistä. 

Tähän aikaan vuodesta ilma on samanlainen kuin Suomen kesä parhaimmillaan. Merituuli vilvoittaa paahtavimpaan aikaan, onnistumatta kuitenkan koskaan olevan liian kylmä. Se tuo myös mukanaan tutun tuoksun. Suurkaupungiksi tämä on hämmentävän hiljainen ja siisti, ainakin siis näiltä alueilta joissa olemme pyörineet. 

Ehkä tämä ei sitten ole sellaiseksi perus kaupunkilomaksi niin houkutteleva paikka, mutta asua täällä voisin pidempäänkin. 

I’m so in love with Lima right now. Even though a lot of people told before hand that the city is chaotic and not the best one of the big cities, I came here open minded. I still have pretty narrow image of the place, but what I’ve seen this far, I really love! The tall palm trees reminds me of Los Angeles, and the coast line is similar to Californias Pacific Coast Highway. The view is unbelievable during the evenings. I love the parks that are on the high cliffs on the beach. They are perfect for working out or picnics. I could really stay here longer.