Siitä on nyt yli puoli vuotta, kun pakkasimme tavaramme ja jätimme tutun ja turvallisen kotimme ystävän hoiviin. Tämä puolivuotinen on ollut niin uskomattoman hieno ja monin tavoin kasvattava kokemus, että sen vaikutuksia on vaikea näin lyhyellä aikavälillä edes ymmärtää. Yksi merkittävimmistä asioista, jonka olen täällä ollessa oppinut, on kuitenkin se miten omat haaveet voivat olla ihan vääränlaisia. Tarkoitan tällä sitä, että sitä kertoo itselleen olevan tietynlainen ja unelmoivansa jostain asioista ja kun ne toteutuvat, voi olla melko kivuliastakin myöntää itselleen, ettei se ollutkaan sitä mitä haluaa. 

Silti mielestäni unelmat pitää toteuttaa, mikäli se on vain mahdollista. Kun kokeilee jotain ja huomaa ettei se ollutkaan sitä mitä halusi, tietää jatkossa taas vähän paremmin mitä tavoitella. Teininä haaveilin aina siitä, että voisin asua ydinkeskustassa parhaan ystävän kanssa. Baarista olisi kävelymatka kotiin ja aina olisi valmis treffaamaan ystäviä, sillä mihinkään ei olisi iso urakka siirtyä. Kun unelma lopulta toteutui, ei mennyt kauaakaan, kun aloin kaivata merta, tyhjiä lenkkipolkuja, keskuspuistoa ja sitä että lähikauppaan voi mennä puliukon näköisenä ilman että sattuu törmäänään kymmeneen tuttuun. 

Samanlainen ahaa-elämys kävi tämän puolivuotisen aikana. Minä olin nimittäin sitä mieltä ennen tätä reissua, että olisin onnellisimmillani eläessäni sellaista kiertolaiselämää. Saisi nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea joka päivä jotain mitä ei ennen ollut kokenut. Olin reissannut paljon jo ennen tätä matkaa, ja kaikki kokemukset viittasivat siihen, ettei seikkailunjanoni tulisi koskaan sammumaan. Jos aina reissulta kotiin palattuani aloin suunnittelemaan jo seuraavaa, eikö olisi parasta jos voisi kokoajan olla reissun päällä?

Kuitenkin jossain vaiheessa aloin huomata reissuväsymystä ja huomasin ettei jatkuva matkalaukkuelämä olekaan niin ihanaa kuin olin kuvitellut. Pari kuukautta ilman pysyvää tukikohtaa voi olla jännittävää, mutta jossain vaiheessa jatkuva pakkaaminen ja rutiinien puuttuminen alkaa ahdistaa myös minua. En olisi koskaan kuvitellut, että reisssaamiseen voisi kyllästyä. Sehän oli hienointa mitä tiedän. Nyt kuitenkin tunnen itseni hiukan paremmin ja osaan olla hurjan paljon kiitollisempi kaikesta, mikä kotona odottaa. 

Ulkomailla asuminen sen sijaan on ollut hienompaa kuin osasin kuvitellakaan. 3 kuukautta New Yorkissa omassa asunnossa jätti sydämeeni sellaisen aukon, joka ei varmasti koskaan tule täyttymään. Se oli kaikin puolin juuri niin hienoa, kuin olin kuvitellutkin. Ja nyt arki täällä Limassakin tuntuu taas rullaavan mahtavasti. Olen aina tiennyt olevani koti-ihminen, ja se korostuu vielä reissatessa. Oli koti sitten missä maassa tahansa, se on parempi vaihtoehto kuin hienoinkin hotelli. Mielelläni muuttaisin vähäksi aikaa myös johonin muuhun suurkaupunkiin, vaikkapa Eurooppaan tällä kertaa. 

Mitäpä tästä nyt opin? No sen, että unelmien eteen kannattaa heti tehdä töitä ja toteuttaa ne mahdollisimman pian. Muuten saattaa koko elämänsä haikailla jotain, mikä ei välttämättä edes olisi sitä mitä oikeasti haluaa. Joka kerta tavoitteisiin pääseminen opettaa itsestään jotain uutta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka kertovat itselleen jotain yhtä tarinaa jossa ovat jättäneet unelmansa toteuttamatta.

On urahaaveita, joita ei olekaan lähdetty työstämään tai kouluja, joihin ei olla uskallettu hakea, tai joku henkilö, jolle ei olla uskallettu kertoa tunteista. Tällöin saattaa pitää mielikuvaa täydellisestä elämästä, joka olisi ollut mahdollinen vain jos tätä unelmaa kohti olisi lähtenyt kulkemaan. Se voi olla jopa esteenä sille, että tuntisi itsensä kokonaiseksi ja onnelliseksi tämän hetkisessä tilanteessa. 

We have been traveling for over six months now and I have learned so much about myself, that it is hard to even see everything clearly. One thing I know, however, is that you should definitely follow your dreams as soon as possible. I dreamed for a long time of a life where I could travel around the world and see new places every day. Now when I’ve been doing it, I discovered that I actually miss my home a lot. It is not as satisfying to live from a suitcase than I thought. I miss my routines and a place to call home. That’s why I think it’s really important to pursue the dreams you have, because otherwise you might always wonder how would it be if your dream would’ve come true. 

Shirt / Tunic – Free People