Yhtenä päivänä satuin heräämään huonolla tuulella. Päähän hiukan särki, niska oli jumissa ja tuntui että ulkona kajastava auringonpaistekin jotenkin ärsytti. Tässä tilanteessa järkevintä olisi ollut vetää syvään henkeä ja ajatella muutama minuutti jotain ihania asioita, mitkä kaartavat suupielet hymyyn ja ärsytyksen aiheet unohtuvat. Jostain syystä päätin kuitenkin nousta väärällä jalalla ja uhmakkaasti kohdata maailman tuittupäisenä. 

Kuten arvata saattaa, kahvimaito oli lopussa, löin varpaani pöydän jalkaan, puuteri hajosi lautalattialle ja imeytyi vanhaan lautalattiaan niin, että sen putsaamiseen meni pidempi tovi. Tästä syystä myöhästyin ystävieni tapaamisesta ja päätin tulla perästä toisella metrolla. Ajatuksissani lähdin ensin väärälle metropysäkille kävelemään. Pysäkille saapuessa metrokortin latauspiste ei toiminut ja työntekijä neuvoi toiselle asemalle. Metroon vihdoin päästyäni vaunusta kuului korvia vihlova ääni, joka tuntui vain voimistuvan pysäkki pysäkiltä. 

Mietin, kuinka olin lähtenyt päivään sillä fiiliksellä, että kaikki on p**seestä ja universumi oli vastannut pyyntööni antamalla minulle jatkuvalla syötöllä uusia syitä siihen, että voisin pitää kannastani kiinni. Tämän muistaessani päätin muuttaa omaa ajattelutapaani ja katsoa, kuinka se vaikuttaa päiväni kulkuun. Yritin sulkea kovan äänen mielestäni ja mietin mielessäni kuvia Nicaraguan rannoista, joita olin edellisenä iltana katsellut. Mietin kuinka rauhallista siellä tulee olemaan, miltä aallot kuulostavat ja miltä merivesi tuoksuu. Väistämättä oma tuuleni parani ja aloin hymyilemään. 

Kuin taikaiskusta kova ääni lakkasi ja saimme istua hiljaisuudessa loppumatkan. Metrotunnelista noustuani näin vain auringonsäteet, iloiset ihmiset kävelyllä ja kauniin keskuspuiston syksyisen päivän. Naureskelin ajatukselle, että miten olin voinut olla tällaisena päivänä huonolla tuulella. Loppupäivänä ei enää huonoa ollutkaan matkassa, vaan kaikki tuntui loksahtavan paikalleen juuri niinkuin niiden pitääkin.

Vaikka et uskoisikaan vetovoiman lakiin tai siihen, että vedät puoleesi juuri niitä asioita, mitä ajattelet, kannattaa tätä kikkaa silti kokeilla. En nimittäin usko, että on sattumaa että niinä päivinä, kun olet huonolla tuulella, tuntuu että kaikki maailman epäonni seuraa sinua ja taas niinä päivinä, kun tuntee itsensä kiitolliseksi ja onnelliseksi, kokee mukavia sattumia ja saa lisää onnenaiheita päiviinsä.