En tiedä teistä, mutta itse leikittelen usein ajatuksilla, kuten ”Olisipa hienoa osata asioita x ja y”, mutta se työ ja tuska sen opettelussa ei kuitenkaan tunnu niin houkuttelevalta. Törmään tähän ajatukseen myös muiden ihmisten kohdalla. ”Olisipa hienoa osata käyttää järjestelmäkameraa”, oli oma ajatukseni hyvin kauan. Kuitenkin se tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta, kun ei ymmärtänyt yhdestäkään säädöstä mitään. Joka kerta piti tarkistaa, mitä se F-luku nyt tarkoittikaan ja miten valotusaikaa saikaan lyhyemmäksi.

Uusien asioiden opettelussa on vähän se, että juuri se aloittaminen on kaikkein tympeintä puuhaa. Kun mistään ei tiedä mitään, eikä onnistukaan heti sellaiseen suoritukseen, mitä haluaisi. Urakka tuntuu niin isolta, kun termistö on hepreaa tai lihasmuisti ei osaa oikeita liikeratoja. Kuitenkin heti kun alkukompuroinnista pääsee yli, homma muuttuu mielenkiintoisemmaksi. 

Kun ensimmäisen kerran saa sitten vaikka sen kuvan otettua, jossa on saanut valoituksen säädettyä oikeaksi ihan itse, tuntuu se todella palkitsevalta. Pienet onnistumiset taas ruokkivat halua oppia lisää. Melkein missä tahansa asiassa, nälkä kasvaa syödessä. Kun vieraalla kielellä oppii muutamat perus verbit ja usein käytetyt sanat, haluaa alkaa laajentaa sanavarastoaan, jotta voisi käydä monimutkaisempiakin keskusteluja. 

Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten on turha masentua, mikäli ei heti olekaan pro. Kannatan aina sitä, että inspiroituu muiden tekemisistä, mutta ei kannata kuitenkaan vertailla omaa osaamistaan johonkin, joka on harjoitellut taitoa jo vuosia. Jostain on vain lähdettävä liikkeelle. Tyhjensin sähköpostikansiotani raivatessani koneelleni lisää tilaa ja vastaan tuli kuvia, joita olen käyttänyt vanhoissa postauksissa. Nauroimme vedet silmissä poikaystäväni kanssa sitä, miten minulla ei selkeästi ole ollut MINKÄÄNLAISTA silmää kuvauksen suhteen.

Niin se vain kehittyy tehdessä. Vieläkään en ole toki mikään mestarikuvaaja, mutta nykyään homma on kuitenkin mielestäni todella mielenkiintoista. Alkutympeydestä on päästy yli ja perusjutut hallussa. Silloin voi ”unohtaa” teknisen osaamisen ja keskittyä oleelliseen, eli oikeiden kuvakulmien ja mielenkiintoisten kohteiden löytämiseen. Jos haluat oppia jonkun taidon, kannatan sitkeästi pinnistelemään alun läpi, jonka jälkeen hommasta tulee todella nautinnollista. 

Oikoteitä harvoin on, joten vähän pitää vain olla malttia. Yhtäkkiä huomaat, että pienten onnistumisien kautta nauttii siitä uuden oppimisesta ihan hurjan paljon. Kuvissa on muuten yksi lempinäköaloistani New Yorkissa, Top Of The Rock! Heiluimme siellä tänään yli pari tuntia ja nautiskelimme näkymän muuttaessa muotoaan illan pimentyessä. Todella mykistävä maisema. Räpsin myös aika kasan kuvia, joten niitä tulossa vielä myöhemmissä postauksissa lisää.