TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY

Meillä oli treenipäiväjengin kanssa GoodCo:n motivaatiovalmennus yhtenä päivänä. Pohdimme tavoitteita ja sitä, minkälainen on hyvä tavoite. Saimme kotitehtäväksi määritellä itselleen sellainen tavoite, joka on POTKE-mallin mukainen:

  1. Positiivisesti määritelty

  2. Omasta toiminnasta kiinni

  3. Täsmennetty asiayhteys

  4. Kriteerit tavoitteen toteutumiselle

  5. Ekologia

Ei siis kieltomuotoja tavoitteeseen, esim. en makaa iltoja sohvalla, vaan esim. liikun iltaisin mielekkäällä tavalla. Sen lisäksi on tärkeää, että tavoitteesi toteutuminen on omissa käsissäsi. Missä asiayhteydessä haluaa tavoitteen toteutuvan? Tavoitteen tulee olla myös tarkasti määritelty. Miten tiedät, että olet päässyt tavoitteeseen? Milloin tämä tulisi olla tapahtunut? Ja viimeisenä ekologia, eli voiko tavoitteen toteutumisella olla jotain negatiivisia seurauksia? Onko se linjassa muiden arvojesi kanssa? 

Kirjoitin itse paperille, että haluan löytää säännöllisen liikunnan riemun uudestaan. Sillä tarkoitan sellaista liikkumista, jonka pariin haluan palata kerta toisensa jälkeen. Määrittelin sen tarkemmin niin, että ainakin 3 kertaa viikossa teen jotain rankempaa treeniä ilman, että joudun jollain tavalla erikseen motivoimaan itseäni sen pariin. Jokseenkin ironista, mutta se löytyi melko nopeastikin. Noin viikon verran treenejä alla, niin huomasin olon kohentuneen todella paljon ja oikein janosin treenaamaan. Alkuviikosta sitten kuitenkin olo oli vähän kummallinen koko päivän ja illalla alkoi taas pyörryttämään. Ylikuntohan se taas siellä nosti päätään. Ystäväni sanoi, että ei auta muu kuin pitää täyslepoa urheilusta nyt. Jos ylikunto yltyy pahaksi, voi treenitauko venyä useisiin kuukausiin. Pahimmassa tapauksessa voi joutua ihan sänkylepoon. 

Nyt ei auta siis muu, kuin lepäily jonkin aikaa. Treenit aloitan uudestaan todella varovaisesti, kun on taas sen aika. Tällä hetkellä voikin keskittyä kaikkeen muuhun, kuin esimerkiksi muiden tavoitteiden määrittelemiselle. Toivon, että tämä treeni-into ei katoa tässä lepäillessä! 

Treenipäivään saa muuten jo lippuja, täältä! 

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit

MISSÄ MENEE KUVANKÄSITTELYN RAJA?

Olen viime päivinä leikkinyt Lightroomilla ja opetellut uusia tekniikoita kuvien muokkaukseen. Samalla olen pohtinut, missä menee raja kuvien parantelun ja huijaamisen välillä. Kaikki, ketkä ovat joskus ottaneet valokuvia, tietävät että välillä kameran on vaikea tallentaa hetkeä todellisen näköisenä. Kaunis auringonlasku lässähtää, kun puolet väriloistosta katoaa matkan varrella. Sininen taivas palaa puhki valkoiseksi tai ihmisen kasvot sinertävät. Muokkauksen tarkoituksena onkin palauttaa kuva yhtä maagisen näköiseksi, kuin se tapahtumahetkellä oli.

Kuitenkin Photoshopilla ja Lightroomilla muokkausmahdollisuuksia on niin paljon, että välillä se ei jää tuohon. Joskus todella tylsän näköisestä kuvasta saa loihdittua paljon mielenkiintoisemman. Onko se väärin? Saako näppylöitä poistaa kasvoista ja juurikasvua korjailla? Missä menee raja? Itse myönnän poistavani kuvista asioita, jotka minua häiritsevät. Joskus se on todella iso finni keskellä naamaa, toisinaan taas kirkkaan värinen roskis taustalla joka pilaa kuvan. Sen lisäksi muokkaan aina valotusta, sekä välillä myös joidenkin värien värikylläisyyttä. En kuitenkaan koskaan muokkaisi esimerkiksi vartalon tai kasvojen muotoa.

Tässä pari Jenkeissä ottamaani kuvaa, joissa vähän kokeilin mitä kaikkea tylsään kuvaan voikaan lisätä, jotta siitä saisi mielenkiintoisemman näköisen. Tässä ei mielestäni enää ole kyse kuvan parantelusta, vaan ihan uudenlaisen kuvan luomisesta. Keskimmäinen kuva on otettu talvisena harmaana päivänä, eikä suinkaan auringon laskun aikaan. Tällaisia en yleensä jaa blogissani, vaan yritän pitää ne suht todellisen näköisinä.

Mitä te olette mieltä? Missä menee raja kuvienmuokkauksessa? Yllätyittekö, kuinka eri näköiseksi kuvan saa muokattua?

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit