Pidän siitä, miltä märkä asfaltti tuoksuu sateen jäljiltä. Silloin on muutenkin jotenkin puhdistunut olo, vähän kuin kunnon itkun jälkeen. Viime aikoina säät ovat olleet niin vaihtelevia, että märästä asfaltista on saatu nauttia useampaan otteeseen. Vaikka toivon hartaasti, että saisimme helteet pian tänne Suomeenkin, täytyy silti yrittää nauttia vähän sateisemmistakin ilmoista.

On ihanaa tallustella ulkona ja tuntea, kuinka pisarat rummuttavat hattua tai sateenvarjoa vasten. Ilma on käsinkosketeltavan raikas ja tuntuu hyvältä imaista keuhkot täyteen kaikkia luonnon eri tuoksuja. Jos sadepäivät olisivat kappaleita, olisivat ne niitä maagisia hiukan melankolisia, ihokarvat hyvällä tavalla pystyyn nostattavia biisejä. Niissä on vain se tietty fiiliksensä. Jos on kurja olo jostain syystä, sade huuhtelee mukanaan negatiiviset ajatukset pois.  Sateella saa myös olla omissa oloissaan ulkonakin. Vastaantulijat harppovat ohi vauhdikkain askelin, sateenvarjonsa suojissa lymyillen.

Sateen tuoma pieni melankolia saa myös luovuuden valloilleen. Kävimme eilen ystäväni kanssa Kiasmassa katsomassa Robert Mapplethorpen retrospektiivin. Se oli juuri niin inspiroiva, kuin kuvittelinkin. New Yorkin menneet vuosikymmenet kiehtovat jotenkin ihan suunnattomasti minua ja esimerkiksi Warholin Factory ja kaikki sen ympärillä tapahtunut kiinnostaa. Vaikka tänään saadankin luultavasti nauttia aurinkoisesta päivästä, kokosin pienen sadepäivän playlistin teille. 

• The Mojos – Your Anchor
• Alt-J – Something good
• Bon Iver – Wash.
• Agnes Obel – Riverside
• Marina and the diamonds – Happy
• The Shins- New slang
• Birdy – Shelter
• Husky Rescue – Wolf trap motel
• Iron & Wine – Such great heights
• Daughter – Youth

Takki – Monki

Farkut – Guess Jeans

Hattu – Camden market

Kengät – Vans

Kuvat Ninni