Olen aiemmin kirjoittanut, etten ole koskaan kokenut vauvakuumetta ja vauva-arjesta saamani mielikuva on ollut niin negatiivissävytteinen, että uskon sen olleen isona jarruna lapsihaaveissa. Olen jälkikäteen miettinyt, miksi niitä positiivisia tarinoita ei kuule? Onko kyse siitä, että suurimmalla osalla vauvavuosi tosiaan on yhtä helvettiä? Vai eikö helpoista hetkistä haluta puhua, koska jollain on asiat kuitenkin huonosti, eikä omaa hyvää tuuria haluta korostaa?

Kun olin raskaana ja kärsin koko 9 kuukauden ajan erilaisista kamalista vaivoista, kertoi moni, että nauti nyt koska sitten kun lapsi syntyy, ne vaikeudet vasta alkaa. Se oli todella ahdistavaa. Voin niin huonosti raskausajan, että stressasin jo etukäteen kuinka raskasta arki tulisikaan olemaan syntymän jälkeen. Ajattelin nyt käydä vähän näitä ”totuuksia” läpi, ja kertoa mitkä meidän kohdalla on toteutuneet ja mitkä ei. Nauti nyt yöunista, sillä kun vauva syntyy, ette saa enää täysiä öitä vuoteen.

Tarua. Olen nukkunut 100 kertaa paremmin nyt kuin raskausaikana. Ihan alussa oli melkein 3 tunnin välein  yöheräämisiä, mutta melko pian vain yksi yössä. Ja nyt on vedelty täysiä öitä ilman yöheräämisiä jo pidempään. Tiedostan, että tämä voi muuttua milloin tahansa, mutta nautin äärettömän paljon siitä, että kohta 3 kuukautta on menty ilman suurempia univajeita.

Vaipanvaihtopiste täytyy olla veden lähellä & ilman vaipanvaihtopistettä selkä menee hajalle.

Tarua. En edelleenkään ymmärrä tätä. Aina välillä käydään pesulla vessassa, mutta se ei ole yhtään sen vaikeampi kantaa sieltä omasta huoneesta sinne. Ehkä ensimmäisen kuukauden vaihdoin vaipan siinä pisteellä, mutta nykyään kannan tuollaista koria missä on alusta, kosteuspyyhkeet ja vaipat ja ne vaihtuu juuri siinä missä milloinkin ollaan. Siihen menee kuitenkin alle minuutti, joten en ymmärrä miten tässä saisi selän rikki.

Imetys on alkuun niin kivuliasta, että nännit vuotaa verta ja sinä itket.

Tarua. Välillä on ollut joitain päiviä, kun se on hiukan sattunut, mutta siitäkin on päässyt eroon rasvaamalla. Kuvittelin sen olevan paljon ikävämpää.

Kaalinlehtiä saa varata sitten jääkaappiin, koska tiehyttukoksia tulee jokatapauksessa.

Tarua. Meillä on edelleen tuolla se kaali jonka olin hätäpäissäni ostanut. Sille ei ole ollut mitään käyttöä.

Sektiosta on niin paljon rankempaa parantua kuin alatiesynnytyksestä. Tulet olemaan aivan muiden varassa ensimmäiset viikot.

Tarua. Ensimmäiset 3 päivää olin kipeä, mutta sen jälkeen olen ollut paremmassa kunnossa kuin koko raskausaikana. Tämä on todella yksilöllistä, mutta monet ovat toipuneet alatiesynnytyksestä paljon kauemmin. Harmittaa, että pelkäsin tätä etukäteen niin paljon.

Antiobiootista / D-vitamiinista / rokotteista tulee sitten kamalat vatsavaivat.

Tarua. Minkään kohdalla ei ole ollut mitään vaivoja.

Vaunut pitää saada ylös asuntoon, koska voi olla ettei vauva nuku muualla.

Tarua. Veikkaan että vauva nukkuu siellä mihin sen totuttaa nukkumaan. Meillä ei vaunuja ole tuotu ylös, joten nukutan usein kantoreppuun. Jos sitä ei olisi, olisimme varmaan keksineet jonkun muun tavan.

Suihkussa ei ehdi enää käydä.

Tämä on suurin mysteeri. Jos perheessä on kaksi vanhempaa, mihin se aika hukkuu? Ymmärrän tämän hyvin yksinhuoltajien kohdalla, tai heidän jonka puoliso on vaikka työnsä puolesta jatkuvasti pois. Normaalitilanteessa jossa on kaksi tasapuolista vanhempaa, pitäisi sitä omaa aikaa löytyä kummallekin.

Tarvitsette isomman auton, mihin vaunut saa mukaan.

Tarua. Vaunuosa on aika vähän aikaa käytössä, eikä tule mieleen mikä olisi sellainen autoreissu mihin ne tarvitaan mukaan. Me päästään julkisilla ja kävellen todella hyvin liikkumaan, joten tällaista tilannetta ei ainakaan vielä ole tullut eteen.

Et voi tietää, mitä suuri rakkaus on ennen kuin olet äiti.

Tarua. Rakastan lastani ihan järkyttävän paljon. Ja se ehdoton ”tekisin mitä vain puolestasi” tunne on ihana. Mutta ihan yhtä suurta ja ehdotonta on rakkaus miestäni kohtaan.

Jos annatte tuttia / pullosta ruokaa, lapsi alkaa hylkiä rintaa.

Tarua. Tästäkin stressasin aivan turhaan. Ei ole ollut mitään vaikutusta. Kaikki erilaiset tutit ja tuttipullot on kelvanneet aina. Samoin rinta (lukuunottamatta parin päivän rintaraivareita jotka meni ohi).

Sitten kun ne niskapaskat tulee,ja niitähän tulee…

Ei ole vielä kertaakaan näitä mystisiä niskapaskoja tullut.

Sitten kun on tiheän imun kaudet, et muuta teekään kuin imetät ja istut nännit ruvella sohvalla. 

Meillä ei ole ollut vielä yhtäkään. Ilmeisesti osittaisimetyksellä ei tuukaan!

Oman lapsen kanssa kaikki asiat ovat erilaisia kuin muiden.

Totta. Asiat, joita ajattelin vihaavani etukäteen, onkin hauskoja oman vauvan kanssa. Kuten hänen kanssaan ”höpöttely” ja muutenkin hengailu. Musiikin kuuntelu, jorailut ja ilmeilyt.

Hormonit auttavat yöheräämisissä.

Totta. Olen aina tarvinnut paljon unta ja sen takia ne alun heräämiset pelotti tosi paljon etukäteen. Hormonit ovat kuitenkin ihan älytön apua tässä. Huomasin, että minun oli paljon helpompi yöllä singahtaa ylös kuin mieheni. Eikä ne yöt haitanneet alkuun yhtään. Katselin Netflixiä ja söin herkkuja. Ei stressannut kun tiesi, että seuraavana päivänä ei ole töitä.

Meidän pikkuisella tuli eilen viisi viikkoa mittariin. Tuntuu niin lyhyeltä tuo aika, sillä tähän on mahtunut niin paljon. Vaikka vielä ei oikein ole mitään rutiineita, alkaa arki pikku hiljaa muovautua melko säännölliseksi. Vielä emme ole tehneet ihan kamalasti mitään, sillä koronatilanne rajoittaa. Toisaalta on ollut ihan kiva, ettei ole ollut minkäänlaista painetta olla heti jossain puuhailemassa. Tämä uuteen totuttelu vie kuitenkin hiukan aikaa.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka helppoja nämä ensimmäiset viikot ovat olleet. Toki meilläkin on omat haasteemme ja välillä vauva on hyvinkin itkuinen, mutta silti odotin kaiken olevan paljon rankempaa. Mieheni palattua töihin (jokseenkin etätöihin), on yleensä päivä näyttänyt tältä.

Hän herää 7-8 välillä vauvan kanssa, ruokkii, tekee omat aamupuuhat vauvan ollessa hereillä ja laittaa aamupäikkäreille niin, että saan nukkua myöhään. Joskus tätä ei edes tarvita ja nousen itsekin samalla, sillä meidän vauva on tähän asti nukkunut niin uskomattoman hyvin, että usein herään vain kerran yössä syöttämään. Jos yöllä on kuitenkin tullut valvottua, on ihanaa nukkua rauhassa 11 asti.

Sitten heräillään uudelleen, ruokin hänet, vaihdan vaipan, teen itselleni aamupalaa ja hengailen samalla vauvan kanssa. Pian hänen onkin jo aika mennä taas nukkumaan. Joskus nukutan hänet kantoliinassa ja puuhailen kotona omia juttuja ja joskus mennään vaunulenkille. Hän ei oikein osaa nukahtaa vielä itsekseen, joten nämä ovat olleet helpompia vaihtoehtoja.

Mikäli ekat päikkärit on oltu sisällä, pyrin menemään toisien aikaan ulos jotta kummatkin saisimme hiukan happea. Viimeaikoina kelit on kuitenkin olleet niin kamalia, että välillä olen suhannut meidän porttikonkia edes takaisin podcasteja kuunnellen. 

Illat ovat jo melko rutinoituneita. Mies tekee ruokaa, syödään ja katsellaan jotain ohjelmaa. Minä syötän vauvan ja pari kertaa viikossa kylvetämme tai käymme suihkussa vauvan kanssa. Hän rakastaa yli kaiken näitä koko perheen yhteisiä kylpyhetkiä.

Pesun jälkeen vaihdetaankin yöpuku päälle, syötetään ehkä hiukan lisää (illalla annetaan myös korviketta, jotta hän nukkuisi mahdollisimman pitkän pätkän ja ainakin tähän asti toiminut hyvin). Nukutetaan yleensä tarrakapalossa tai kantoliinassa, josta siirretään kehtoon. Pidetään sitä yleensä olkkarissa ja katsellaan jotain leffaa vielä hetki. 

Ja kun vauva on syvässä unessa, yleensä noin klo 23, siirretään kehtokori makkariin ja mennään itsekin nukkumaan. Tällaisina iltoina herään yleensä syöttämään 4 aikoihin, imetän sängyssä ja annan hänen nukahtaa yleensä viereen. Saatan jossain vaiheessa siirtää omaan kehtoon tai sitten heräillään vierekkäin silloin 7-8 aikoihin, jolloin isä nappaa hänet taas ruokailemaan.

Tämä kuulosti varmaan todella tylsältä, jos vauvajutut ei kiinnosta. Mun mielestä on vaan tosi kiinnostavaa katsella kaikkia Youtube-videoita esimerkiksi päivärutiineista vauvojen kanssa kun kaikki on itselle vielä niin uutta.