Olin herännyt kuudelta ja matkustanut Lappeenrantaan työkeikalle. Keikan jälkeen odottanut 2,5 tuntia junaa takaisin Helsinkiin ja taksiyhtiön sekoilun jälkeen lopulta myöhästynyt tästä junasta. Kun pääsin juna-asemalle minuuttia liian myöhään vain nähdäkseni tyhjän laiturin, pääsi minulta aikamoinen kiukunpuuska, jonka ansiosta lähetin kahdelle ystävälleni sellaiset kirosanakimarat viestin muodossa ettei ole ennen nähty.

Olin sopinut treffit ulkomailla asuvan ystäväni kanssa, joka on Helsingissä käymässä ja tajusin etten ehtisi niille. Seuraava juna tulisi vasta kahden tunnin päästä ja ainut vaihtoehto oli mennä pienen juna-aseman kahvioon odottelemaan. Vaikka kello ei ollut vielä edes kolmea, tilasin oluen ja parkkeerasin pelikoneautomaatin viereen kassieni kanssa ja avasin koneen. Sain treffit siirrettyä iltaan ja ostettua uuden junalipun. 

Parissa minuutissa tilanne oli muuttunut ärsyttävästä huvittavaksi. Siellä minä nyt istuin yksin Lappeenrannan juna-aseman kahviossa hedelmäpeliautomaatin vieressä olutpullon kanssa torstai iltapäivänä. Sain empatiaviestejä ystäviltäni joille olin kiukkuni purkanut ja aloin jo vähän perumaan sanojani. Ainoa mikä siinä vaiheessa enää ärsytti, oli oma kiukunpuuskani jonka olin tykittänyt ystävilleni. Kuitenkin välillä sen ärsytyksen pitää antaa tulla ulos voimallisesti, muuten se jää hiertämään kuin kivi kengässä. 

Päätin keskittyä positiivisiin asioihin. En ollut ennen käynyt Lappeenrannassa, tai ainakaan en muista käyneeni. Kahvio tuntui jotenkin tutulta ja turvalliselta. Sellaiselta, joka löytyi ainakin 90-luvulla urheilu- tai uimahallien yhteydestä. Niin paljon sielukkaammalta ja suomalaiselta kuin joka kulmalta löytyvä Coffee house. Radiosta pauhasivat iskelmäkappaleet ja vitriinissä löytyi elmukelmuun käärittyjä kinkkusämpylöitä.

Mutta se eilisestä – onneksi tänään on perjantai! Tuntuuko muuten kenestäkään muusta, että viikot juoksevat nyt ihan järkyttävällä vauhdilla? Mihin kummaan tämäkin viikko hävisi? Eipä siinä, ihan mielelläni kiidän kohti kesää.Tänään tuntui, että aurinko jopa lämmitti. Pesin ikkunat, avasin virallisesti trenssikelin ja mietin, millonkohan uskaltaisi viedä talvitakit kellariin.

Ihanaa viikonloppua tyypit!

Kuvat: Sara Vanninen

Lindexin kevään kampanjassa halutaan on inspiroida tällaiseen ”smart wardrobe” -ajatteluun. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatekaappi pitäisi olla suurilta osin rakennettu sillä tavalla että vaatteiden muoto, materiaali ja leikkaukset miellyttävät luontaisesti itseään. Voit miettiä, toistuvatko jotkut tietynlaiset materiaalit tai mallit omassa vaatetuksessasi.

Yleensä myös lempivärit pysyvät melko muuttumattomina sesongista ja vuodesta toiseen. Ne tunnistaa omaa vaatekaappiaan tutkailemalla, ja ovat myös usein sellaisia, jotka tuovat omia hyviä piirteitä esiin. Olen itse aikoinani hurahtanut joskus johonkin väriin vain sen ollessa trendikäs ja tajunnut myöhemmin että kun trendi on hiipunut, on vaate jäänyt käyttämättä. Nykyään pyrin ostamaan sen värisiä vaatteita, jotka miellyttävät silmää aina.

Kun suurin osa vaatekaapin sisällöstä on näitä tuotteita, jotka toimivat vuodesta toiseen, voi mukaan valita satunnaisia villimpiäkin tuotteita. Erikoinen printti toimii, kun muu asu on sitä tuttua ja turvallista. Rakastan Lindexin tuotteissa myös materiaaleja, jotka ovat ihan huippuluokkaa.

Pääsin toteuttamaan fiksumman vaatekaapin hengessä yhden tuotteen ympärille neljä erilaista, mutta kuitenkin oman näköistä asua Lindexin tuotteilla. Avaintuotteeksi valitsin beige-mustan raitapaidan, joka sopi hyvin niin arkeen kuin juhlaankin. Ensimmäisenä yhdistin siihen väljät vihreät housut, ohuen huivin ja tennarit. Tästä tuli todella toimiva arkiasu. Housuista tuli hauskasti 70-luku vibat tennareihin yhdistämällä, vaikka ovatkin melko klassiset. 

Seuraava asu on astetta skarpimpi, ja sopii hyvin vähän virallisempaankin tapahtumaan. Haalean vaaleanpunainen puku on ihan mieletön ja todella mukava päällä. Rakastan housujen laskoksia ja Tencel lyocell -sekoite on todella laadukas materiaalina. Tämä asu toimisi hyvin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa, kun jalkaan laittaisi bootsien sijaan korot. 

Kolmantena oma lempparini ja ehkäpä kaikkein keväisin asu. Suurista laseista, vaaleasta värityksestä, trenssistä ja suuresta vyönsoljesta tulee jotenkin mieleen 70-luvun Charlien enkelit -vibat. Vaaleat värit tuntuvat jotenkin erityisen raikkailta pimeän talven jälkeen ja raitapaita pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Viimeisenä on juhlalookki, jossa yhdistin juhlakengät ja A-linjaisen printtihameen paitaan. Arkisemmilla kengillä tämä asu sopisi hyvin myös arkikäyttöön. Vaikka paita on itsessään melko näyttävä, sai sen ympärille rakennettua hyvinkin erinäköisiä asuja. 

Mikä asuista on teidän lemppari?