PÄIVÄN SANA: ROHKEUS

Olemme puhuneet ystävieni kanssa lähiaikoina paljon urasta, tulevaisuudesta ja omista tavoitteista. Kannataako hypätä tuntemattomaan, pitääkö intuitiota aina kuunnella ja mitä jos jättääkin jonkun hyvän jutun tavoitellessaan sitä parasta ja huomaa yhtäkkiä jääneensä tyhjän päälle? Rakastan sitä, että ympärilläni on vahvoja naisia ja jokaisen juttutuokion jälkeen koen saaneeni suuren annoksen rohkeutta lisää. 

Koska syksy on monille uusien alkujen ja muutosten aikaa, ajattelin kirjoittaa täälläkin hiukan rohkeudesta. Kaikki uusi on aina pelottavaa, vaikka sitä uutta asiaa haluaisikin todella kovasti. Ihmisellä on taipumus jämähtää epämieluisiin tilanteisiin, koska vanhasta irti päästäminen on vaikeampaa kuin kurjassa olossa kärsiminen.

Jälkikäteen saattaa tuntua hullulta. Miksi pysyin niin kauan väkivaltaisessa suhteessa? Miksi en vaihtanut kurjaa työpaikkaa aiemmin? Minkä takia elin niin kauan epäterveellistä elämää, vaikka kärsin henkisesti ja fyysisesti joka päivä? Vastaus on yksinkertainen. Hyppy tuntemattomaan oli liian pelottava. Elämä tuntui kaikessa kurjuudessaan tutulta ja turvalliselta.  

Sen takia monet elävät läpi elämänsä vain arjesta selviytyen. Omasta mielestäni arjen ei pitäisi olla kurjaa. Siitä pitäisi pystyä nauttimaan samalla tavalla kuin lomasta tai juhlahetkistä. Jos oma arkesi tökkii, mieti mitkä ovat sellaisia asioita siinä, jotka tuovat eniten mielipahaa? Kun olet selvittänyt kurjuuden lähteen, mieti miten voisit muuttaa sitä osa-aluetta elämässäsi. Älä antaudu uhrin rooliin, vaan ota ohjat omiin käsiiisi. Vain sinä olet vastuussa onnellisuudestasi ja vain sinä voit vallitsevia olosuhteita muuttaa. 

Mistä sitä rohkeutta saisi sitten tähän tarvittavaan muutokseen? Oma vinkkini on yksinkertainen: kuvittele, että olet uimahallin hyppytornissa ja katselet alaspäin. Tarvitset vain yhden rohkean askeleen ja sen jälkeen painovoima hoitaa loput. Jälkikäteen olosi on mahtava!  Samalla tavalla kaikissa muutoksissakin tarvitsee ottaa vain se ensimmäinen askel, sen jälkeen kaikki on helpompaa. 

Toinen asia, joka kannattaa pitää mielessä: kaikki asiat AINA järjestyy. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Vaikka aluksi tuntisitkin olevasi hukassa, älä pelkää. Antaudu sille tunteelle, että hetki on vapaapudotusta, aivan kuten uimahypyssäkin. Ja jos molskahduksen jälkeen huomaat olevasi taas jossain paikassa, mihin et halunnut on vain hypättävä uudestaan. Aina voi vaihtaa suuntaa elämässään, eikä ikinä kannata tyytyä sellaiseen mikä ei tunnu hyvältä.

Mun mielestä olisi ihana, jos haluaisitte jakaa kommenteissa tarinoita tilanteista joissa te olette olleet rohkeita?  Inspiroidaan toinen toisiamme ottamaan se hyppy tuntemattomaan.

Kommentit (42)
  1. Avioliitto. Olen itseassa todella onnellinen. Se sitoo kaksi ihmistä todella tiiviisti yhteen. Suomessa edellytykset yleisesti on olla yhdessä jatkuvasti. Ostaa asunto, hankkia koira , auto, asunto ja yhteiset etelän matkat. Tätä on ollut 10 vuotta ja en kadu päivääkään ja olen ollut erittäin onnellinen. Nyt olen kuitenkin hyppäämästä tuntemattomaan ja muutta massa Australiaan 6 kk:si tyttökaverini kanssa. Kuinka ihanaa ja samalla pelottavaa!! Mies jää Suomeen tekemään töitä ja tarkoituksena ei ole missään nimessä erota tai aiheuttaa pahaa mieltä. Tosin minun mieleni on kyllä pahoiteltu tuntemattomien ja läheisten puolesta. Suomessa avioliitto on nähtävästi jatkuvaa yhdessä oloa ja perheen suunnittelua!. Itse näen avioliiton matkana jossa molemmilla pitäisi kuiten olla mahdollisuus toteuttaa itseään. Ympärilläni tapahtuu eroja jatkuvaan tahtiin. Omat syynsä kullakin. Mutta minä hyppään olen rohkea ja elän tavallaan hetken itselleni ja itsekkäästi. Kyse on kuitenkin vain puolesta vuodesta, jos haluaa ajatella että on yhdessä loppu elämän. On mieletöntä että mieheni on tämän matkan suurin tukipilari, ehkä jonain päivänä saan olla sitä myös hänelle. Olkaa rohkeita myös avioliitossa, kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä yhdessä.

  2. Vau, upea ja rohkaiseva kirjoitus! Oikeen sydämestä otti, kun mulla ja mun pitkäaikaisella poikaystävällä on menossa vaikea eroprosessi. Tarvitsen rohkeutta hypätä uuteen elämäntilanteeseen ilman entistä rakasta, tärkeää tukea. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, monta uutta avautuu! Minullakin on onneksi edessä uudet opinnot uudella paikkakunnalla. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *