Raskauden ensimmäiset merkit, ja kuinka saimme tietää

Tässä pitelen ensimmäistä raskaustestiä, johon oli piirtynyt selkeästi kaksi viivaa. Tomi oli lenkillä, ja minulla oli hetki aikaa fiilistellä tätä kaikkea itsekseni. Kuitenkin olin jollain tapaa tiennyt jo kauan olevani raskaana. Veikkaan, että moni jolla on lapsi toiveissa, tarkkailee sitä omaa kroppaa todella tarkasti ja miettii jokaisen ”merkin” kohdalla, voisiko tämä olla vihje raskaudesta?

Ajattelinkin, että olisi hauska summata näitä ihan ensimmäisten päivien fiiliksiä ja kummallisia juttuja tänne, vaikka nämä ovatkin yksilöllisiä asioira. Pienenä pohjustuksena raskausviikkoihin, jotka olivat minullekin täyttä hepreaa aiemmin, ne lasketaan edellisistä kuukautisista. Eli siinä vaiheessa, kun useimmat saavat tietää olevansa raskaana, ollaan jo viikolla 4 + jotain.

RV 3+0

Vaikka tiesin, etten lääketieteellisesti voinut olla vielä raskaana (eli toisin sanoen hedelmöittyminen oli voinut tapahtua, mutta en varsinaisesti voinut olla oikeasti raskaana) oli minulla todella vahva tunne siitä että olen. Yleensä rationaalinen mieli sivuuttaa tällaiset intuitiot ja minäkään en halunnut sanoa tästä mitään. Laitoin kuitenkin ystävälleni viestin asiasta kun menkojen alkuun oli vielä yli viikko.

Jotenkin tuntui vain, että oma keho ei tuntunut samalta. Olin todella herkillä ja itkin vuolaasti, kun näin esimerkiksi meidän toimiston suunnitteleman S-ryhmän mainoksen, jossa Vesala laulaa. Ja oikeastaan itkin joka kerta kun näin sen uudelleen. Koen olevani melko kehotietoinen ja nyt tuntui, että kroppa ei ollut jollain tapaa oma. Kaikenlaisia nipistelyjä tuntui myös kohdussa tai alavatsassa ja istuin iltaisin lämmin kauratyyny vatsan päällä.

Tuntui myös, että minulle olisi tehty jonkinlainen lobotomia, sillä muistini ei tuntunut pelaavan lainkaan.Olin menossa verkkopankkiini ja yhtäkkiä unohdin sen pitkän numerosarjan, jolla sinne kirjaudutaan, enkä muistanut sitä moneen tuntiin. Olen vuosia muistanut sen ulkoa, eikä sitä ole missään kirjoitettuna ylös. Aloin jo hiukan panikoimaan, pääsenkö firman tilille käsiksi enää lainkaan.

Illalla puolestaan keitin pastaa ja laitoin ajastimen puhelimeen kiehumisen ajaksi. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä miksei se ole soinut ja tajusin etten ollut painanut sitä käyntiin. Tässä vaiheessa Tomi sanoi ”ootkohan sä raskaana?”. Nauroin vain ja mietin mielessäni ”niiiinpä!”.

RV 3+5

Loppuviikosta en malttanut enää odottaa, vaan heräsin perjantai-aamuna kuudelta ilman kelloa tekemään testin. Se näytti niin haaleaa viivaa, että mietin jo kuvittelenko sen siihen. Olinko nyt seonnut täysin neljän seinän sisällä ja kuvitellut kaikki oireet? Olin innoissani, mutta hiukan varautunut. Olin kuvitellut, että tällaisessa hetkessä kädet tärisisivät, ehkä tirauttaisi pari kyyneltä tai istuisi vessan lattialla lamaantuneena testiin tuijotellen monta minuuttia. Kuitenkaan siinä ei ollut mitään tuollaista. Olin jotenkin ollut niin varma siitä, että hymyilin vain. Ja samalla viiva oli niin haalea ettei se ehkä iskenyt tajuntaan sillä tavalla.

Odottelin että Tomi herää, laskeskelin lasketun ajan ja latasin raskaussovelluksia. Jossain vaiheessa en enää malttanut odottaa vaan menin herättämään häntä ja sanoin, että ”meille taitaa tulla vauva”. Kun kaivoin testin Tomi ei nähnyt lainkaan toista viivaa ja suhtautui vielä minuakin enemmän varauksella uutiseen. Tässä vaiheessä epäilin omiakin silmiäni. En kuitenkaan uskaltanut lounaalla syödä raakaa kalaa, ihan vain varmuuden vuoksi.

RV 3+6

Olin ajatellut odottavani pari päivää seuraavan testin tekemiseen, mutta aamulla taas heräsin kuudelta virkeänä ja ajattelin käyttää viimeisen kotoota löytyvän testin. Näkisin kyllä jos viiva on tummunut. No, se oli täysin rahantuhlausta, sillä viiva oli edelleen niin haalea ettei sitä meinannut silmällä erottaa. Elimme päivää normaalisti ja kumpikaan meistä ei vielä oikein uskaltanut uskoa positiiviseen tulokseen.

Lounasta ennen päätin hetken mielijohteesta kurvata apteekkiin ja tyhjentää sen testeistä. ”Odotellaan nyt rauhassa pari päivää” neuvot menee ihan kuuroille korville, jos on yhtä malttamaton kuin minä. Ostin digitaalisen testin ja Early prediction testin. Tein jälkimmäisen heti kotiin tultuani kun Tomi oli lenkillä. Melkein heti testiin tuli kaksi selkeää viivaa. Silloin uskoin vihdoin sen todeksi.

Ajoimme muutamaa tuntia myöhemmin näkemään ystäviämme, jotka olivat vuosi sitten kertoneet heidän tulevasta perheenlisäyksestä tismalleen samassa paikassa. Kun kerroimme uutiset, ystäväni totesi että oli tehnyt oman testinsä tasan vuosi sitten, saman päivänä.

Minkälaisia ensioireita teillä on ollut? Tai oletteko tunteneet sen jollain tavalla ennen kuin testissä on edes toista viivaa näkynyt?