Sali-Pirkko

Tällä viikolla sain kommentin, jossa lukija sanoi inspiroituvansa siitä, etten näytä hänen sanojensa mukaan tavalliselta jumppaohjaaja/salipirkolta:  ”Heh ja meinaan siis sillä, että ’normaali’tyylisi on ihana eikä sun univormu 24/7 ole better bodies -trikoot. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mua motivoi siis eniten se, että oot hyvä esimerkki siitä miten urheilun ei tarvitse olla koko elämä. Ja tästä oiva muistutus on se, että sinua nähdään myös ei-treenikuteilla.” 

 

Minusta kommentti ei kuulostanut ollenkaan oudolta, vaan oli hyvä esimerkki siitä että kirjoitan tätä blogia juuri teille ihan tavallisille tyypeille. Niille joiden mielestä on kiva joskus ostaa pussi irtokarkkeja, juoda muutama drinksu ja löhöillä sohvalla katsoen leffaa. Haluan osoittaa että pienillä muutoksilla arjesta saa terveellisemmän, ilman että pitää luopua kaikesta kivasta. Minun mielestä niissä ”ihan oikeissa fitness-blogeissa” ei ole mitään huonoa, mutta ne on tarkoitettu eri kohderyhmälle kuin minun blogini.

 

Muutenkin kaikessa on hyvä pitää kohtuus, kun ei mitään kisoja varten treenaa. Täällä ei olla dieetillä, vaan syödään terveellistä normaalia ruokaa nipottamatta. Nuorempana olin paljon mustavalkoisempi ja kun innostuin jostain, unohtui kaikki muu. Nykyään olen harvoissa asioissa kovin ehdoton. Toki edelleen minulla tulee kausia kun olen jostain asioista enemmän fiiliksissä, mutta en sulje aiempia mielenkiinnonkohteita ikinä pois.

 

Urheilu ei tosiaan ole koko elämäni, vaan oikeastaan todella pieni osa sitä. Treenaan pääsääntöisesti 3 kertaa viikossa kovan intensiteetin treenejä kotona. Harvoin treenit kestää yli puolta tuntia, urheilu vie viikostani siis alle puolitoista tuntia. Samaan pystyy varmasti ihan kaikki.

 

Sinun ei tarvitse siis olla jumppapirkko tai fitness-intoilija voidaksesi nauttia kovan treenin aikaansaamasta hyvänolontunteesta. Monipuolisuus harvoin on pahe, joten ei kannata sulkea itseään johonkin yhteen kategoriaan.

 

Huomenna teen postauksen siitä, kuinka itse pysyn omassa ihannepainossani noudattamatta tiukkoja ateriasuunnitelmia.

 

Sorry my international readers,  this time no translation. But tomorrow I will post about my eating habits and how am I able to maintain my ideal weight? So stay tuned!

 

Kuvista kiitos Ainolle!

Kommentit (30)
  1. Sä oot pelastaja! Mä oon kamppaillunpitkän aikaan jo sillä, että treenaan n.2 treenii päivässä 1-2h treenin ja viikossa tulee n. 15 h ja oon aivan kuollu!! Ehkä mä voisin kans alkaa rentoutuu ka välillä vaan nauttii elämästä, kun tää alkaa olee jo pakkomielle 🙁

    1. Hui! Sä treenat kyllä tooosi paljon! Niinkuin tsekin sanoit, ei kannata urheilla niin paljon että on ”ihan kuollut”. Urheilemisen pitäisi antaa lisää energiaa, eikä viedä kaikkea. Näin ainakin itse sen näen. Nyt vain pakolla himmaile hiukan 😉 kun pitää pari kevyempää viikkoa, huomaa taas kuinka sitä kehittyy eri tavalla!

  2. Sinusta ja blogista huokuu terveys. Terveellinen suhtautuminen omaan itseen, omaan kehoon ja omaan elämään. Riveiltä ja rivien välistä loistaa myös kunnioitus ja hyväksyvä asenne sekä itseen ja toisiin. Siitä on kiva inspiroitua. Olet selvästi nainen, joka arvostaa kauneutta, sisäistä ja ulkoista ja se välittyy luomistasi kirjoituksista ja kuvista. On varmaan aika siistiä, kun voi jakaa omia oivalluksia niin monen muun kanssa? Olet piristävä poikkeus kaikkien peppuloiden seurassa täällä:) You rock!

    1. Wau. Olen sanaton! Niin kauniisti sanottu!:) tie tähän oloon on ollut pitkä ja kivinenen, mutta tosiaan toivoisin että kaikki naiset (ja tietysti miehetkin) löytäisivät sen hyvän fiiliksen omasta kropastaan<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *