Seitsemän vuoden kriisi

Katson usein ulos ikkunasta hakiessani oikeita muotoja sanoille mielessäni. Yleensä keskityn yhteen pisteeseen ja veikkaan että katseeni on melko maaninen. Toisinaan seuraan lukiolaisia, jotka valuvat jonoina metroasemalta koululle ja joskus Harjun saunan savupiipusta tupruttavaa savua.

Nyt huomaan tuijottavani vastapäätä olevan talon katolla seisovaa lumenpudottajaa suoraan silmiin. Katsooko hänkin minua? Mitä pidempään toljotan häntä, sitä enemmän kuvittelen hänen näkevän myös minut. En saa katsettani irti hänen kasvoistaan. Siinä on jotain samalla tavalla hypnotisoivaa, kuin maalauksessa joka tuntuu seuraavan katseellaan. 

Alhaalta kuuluva pillinvihellys keskeyttää tuijotukseni, lumenpudottaja kääntää päänsä ja alkaa kauhoa lapiollaan lunta alas varmoin ottein. Se putoaa raskaan näköisinä klöntteinä maahan kuin hidasetettuna. Jokin tippuvissa lumimassoissa lumoaa minut hetkeksi ja kadotan ajatukseni, kunnes pilliin puhalletaan taas työmiehille merkiksi ja minulle herätykseksi takaisin tähän todellisuuteen.

Siirrän katseeni tietokoneen näytölle ja mietin onko minulla ja blogilla 7 vuoden kriisi. Bannerissa oleva kuvani näyttää vieraalta ja ilme sekä asento jotenkin syyttävältä ja ivalliselta. Oikea kiusankappale. Katsoo siinä minua pää kallelaan ja moittii. Miten en ole aiemmin huomannut sitä? Avaan muistiinpano-sovelluksen koneelta ja kirjoitan siihen "vaihda banneri"

Palo kirjoittamiseen on ollut kova, mutta tuntuu helpommalta kirjoittaa vain itselle. Olen pohtinut syitä tähän paljon. Tällä jakamisen ja avoimuuden aikakaudella kun kyse ei tunnu olevan siitä että sinne päiväkirjaan tulisi kirjoitettua ihan kamalasti salaisempia juttuja kuin tännekään. Mutta on helpompi kirjoittaa ilman jatkuvaa ajatusta siitä, että mitenköhän tää nyt ymmärretään tai eikai kukaan loukkaannu. 

Saa olla ihan keskeneräinen omien ajatustensa kanssa. Kertoa kun vituttaa, lisäämättä huomiota siitä että omat ongelmat on maailman mittakaavassa pieniä. Tai olla jotain mieltä, piittaamatta siitä että huomenna saattaa ajatella asiasta eri tavalla. Pohtia jotain ihan vaan itsekkäästi omasta näkökulmasta, lisäämättä tiedostavansa oman etuoikeutetun asemansa. 

Jenni kirjoitti juuri tästä disclaimereiden aikakaudesta ja olen miettinyt monia samoja juttuja. Näin lukijanakin minusta on raskasta lukea tekstiä, joissa jokaiseen ajatukseen tai mielipiteeseen on lisätty disclaimer. Tulee sellainen olo, että minua aliarvioidaan. Ja sen takia en haluaisi niitä täällä viljellä. Samalla kuitenkin haluaisin välttää itsestäänselvyyksiä ja kädenlämpöisten juttujen kirjoittamista. 

Ollaan tultu sellaiseen pattitilanteeseen, jossa en osaa enää kirjoittaa mitään. Ehkäpä siksi yritän nyt murtaa tätä omaa valkosen paperin kammoa vain kirjoittamalla, jotain. 

Ajatukseni keskeytyy jälleen, kun naapuriasunnon seinänkaatamisprojekti kuulostaa siltä, että niskaan alkaa kohta tippua tiilenpalasia. Säpsähdän jokaisella lekan iskulla ja lähetän poikaystävälle videoviestin tärisevistä tauluhyllyistä saatesanoilla, joissa on enemmän kirosanoja kuin mitään muuta. Mietin sitä Sinkkuelämän jaksoa, jossa Aidan kaataa seinää Carrien tehdessä töitä ja mietin johtaako tämäkin työpäivä samanlaiseen hermoromahdukseen. 

Mietin, voiko tätä kirjoitusta julkaista kun tässä ei ole mitään järkeä.

Julkaisen sen silti. 

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Tää oli just hyvä! Ajatuksenvirta on monesti juuri se mielenkiintoisin osa ihmistä.

Elisa Lepistö

Kiitos! <3 Ja näinhän se on! Mutta silti tulee usein omia tekstejä julkaistessa liikaa mietittyä että mitä tästä nyt ihmiset saa??? 

Tsirppu (Ei varmistettu)

Kiitos kun julkaisit. Mielenkiintoista pohdintaa, tykkään!

Elisa Lepistö

Kiitos kun luit! <3

Ennih (Ei varmistettu)

Enemmän vain tällaista sisältöä, ehdottomasti. Liialti mietityt ja siloitellut julkaisut tulevat jo korvista ulos!!

Elisa Lepistö

Niin mullakin <3

Saana Väliheikki
LAVLI

Tää on mahtava. Kevyttä ja aitoa, jotenkin tosi persoonallista. Lisää näitä.

Elisa Lepistö

Ihana kuulla! Kiitos! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei ihanaa, yhdyn kommentteihin. Pääsi jotenkin ihan sun fiilikseen ajatuksenvirrasta eli lisää vaan samanmoista! Ehkä se lukijakin löytää sen punaisen langan halutessaan. :) Mä aina ihmettelen kuinka ihmisiltä, jotka kirjoittaa työkseen, vaaditaan mun mielestä hirveän paljon ja katsellaan niiden juttuja kriittisten lasien läpi ennenmmin kuin vaan nautiskeltaisiin tekstistä. Kirjoittajilta/bloggaajilta tivataan vastauksia, mikä vähän kauhistuttaa, toisaalta voidaan ajatella että plussana on ' kriittiset ja medialukutaitoiset kuluttajat'. Noh nää on näitä, miten nämä asiat milloinkin haluaa nähdä. Mun täytyy yhtyä tohon disclaimereihin! Itsehän viljelen niitä koko ajan puheessa. Musta tuntuu, että en päästä enää yhtäkään ajatusta ilmoille ilman, että lisään siihen jonkinnäköisen vastuuvapautuksen (kun asiaa tarkastelee tältä kantilta – ei tietenkään voi olla unohtamatta näitä seikkoja.. – ottaen huomioon, että ihmisillä voi olla omia ongelmia jne. plaah). Mutta sitä tää on nykypäivänä, jokaiseen juttuun tartutaan niin kipakasti. Nautin toki keskusteluista, joissa argumentoidaan puolesta ja vastaan, ja ei missään nimessä tarvitse olla samaa mieltä asiasta kanssani, mutta joskus jopa ystävävien kanssa kaipaisin sellasta kevyttä höpöttelyä. Antoisaa päivää, ehkä tajunnanvirta on just se sun juttu ja voit jakaa sitä täällä enemmänkin :)

Elisa Lepistö

Ymmärrän hyvin! Mulla taas on ehkä niin että ystävien kanssa tulee juteltua paljon mustavalkoisemmin asioista, vaikka ei olisi loppujen lopuksi edes niin vahvasti mitään mieltä. Mutta saattaa herätellä hyviä keskusteluja paljon provosoivemmilla ajatuksilla, kun tietää että muut ymmärtää ettet oikeasti ajattele niin kapeakatseisesti. Ja puheessa tulee muutenkin vähemmän väärinymmärryksiä kun mukana on ilmeet ja äänenpainot. Ihana kun luit ja tykkäsit tällaisesta ajatuksenvirrasta! <3

heidia (Ei varmistettu)

Ihana postaus, kiva lukea ajatuksenjuoksua. Mistä toi ihana baarikärry/sivupöytä on joka näkyy viimeisessä kuvassa vasemmalla? :)

Elisa Lepistö

Kiitos! Se on mun mummin ja vaarin vanha, joten en osaa valitettavasti sanoa :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,
Olet aivan ihana &amp; jos ei muuten oma naama nappaan, niin banneri juurikin vaihtoon :) Ihania kuvia teidän asunnosta!

yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

Elisa Lepistö

Voi kiitos Pinja!:)

Minnapa (Ei varmistettu)

Tosi hyvä teksti! Tykkäsin erityisesti aloituksesta ja disclaimerit rasittaa muakin. Ja lopussa tajusin, että kuin siistiä, sä oot oikeesti vähän niinku Carrie! :D Mun duuni ei muistuttais yhtään Carrien hommia vaikka kuinka seinää kaadettais :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Minustakin tuo kuva näyttää ivalliselta eikä ainakaan mitenkään ystävälliseltä, se tietysti ei varmaan ollut tarkoituskaan. Hymy seuraavassa kuvassa tekisi paljon. :)

Elisa Lepistö

Niin tai sitten vaan oma naama pois bannerista kokonaan :D toimii ehkä parhaiten!

Kaariina (Ei varmistettu)

Suosittelen alan vaihtoa.

Tykkään miten olet kuvannut tyhjiä alkoholipulloja asunnossasi.

Sulla on silmää niiden kuvaamiseen.

Tykkään myös lukea, kun ihmiset puhuvat itsestään. 

Elisa Lepistö

Sittenhän sä oot ihan oikeassa paikassa. 

Vegekoe
vegekoe

Lisää vain ajatusvirtaa, nämä tällaiset postauksesi voittavat kyllä ihan kuusnolla kaikki ne "täydellisiksi" hiotut tekstit kuvineen. <3 Pohdiskelevat tekstisi ovat muutenkin ehdottomasti lemppareitani suomen blogiskenessä, näihin pääsee aina uppoutumaan ja samaistumaan aika täysillä. 

Elisa Lepistö

Ihana kuulla että tällaisetkin jutut uppoaa teihin! <3 Ja kiiiiiitos!! <3

Mimiina (Ei varmistettu)

Ah mitä pohdintaa. Rakastan. Oot taitava.

Anette D (Ei varmistettu)

Tämä oli mielenkiintoisin blogikirjoitus, johon olen hetkeen törmännyt, kiitos! Ja hei - oot todella hyvä kirjoittaja, tämä oli kuin romaanista tai novellista, ihanaa arjen ajatusten virtaa. Maalaat sanoilla taitavasti.

Elisa Lepistö

Nöyrin kiitos! <3 Ihanasti sanottu!

Kommentoi