Solidaarisuutta siskot

DSC_2211.jpg

En tiedä olenko ollut jotenkin huonolla energialla aikaeroväsymyksestäni johtuen ja sen takia silmiini on osunut entistä enemmän negatiivisia blogipostauksia ja kommentteja täällä. Usein aiheena on bloggaajien huono kirjoitustaito, tekstiin sopimattomat kuvat, huonot arvot ja niiden edistäminen tai vastuuttomuus yleisellä tasolla. 

Eräässä kommenttiboksissa silmiini osui esimerkiksi tällainen kommentti Mä luen säännöllisesti vain blogeja, joista tykkään. MUTTA: Lily tyrkyttää aika paljon luettavaksi muitakin blogeja. Jos ne on ihan roskaa, niin ärsyttäähän se, jos niille tuli annettua klikkauksia.” 

Luulin tätä aluksi sarkasmiksi, sillä mietin voiko oikeasti jotain harmittaa se että hän antaa yhden klikkauksen blogille, josta ei sitten pitänytkään. Tällä yhdellä klikkauksella ei vielä kenenkään palkkaa valitettavasti makseta. Eikä edes 10 000 klikkauksella. Joten en nyt ärsyyntyisi liikaa tästä. 

Minua harmittaa se, että se syy miksi blogeja on alunperin perustettu, on tuntunut unohtuneen täysin. Aloitin ainakin itse aikoinaan blogien lukemisen juuri siksi, että ne erosivat lehdistä ja kirjoista. Ne olivat persoonallisia ja koukuttavia juuri siksi. En vaadi edelleenkään täydellistä kirjoitusasua blogeilta, vaikka kirja jääkin nopeasti kesken jos siinä vilisee virheitä. 

Blogeille sanellaan niin paljon vaatimuksia, että kuka kohta enää uskaltaa alkaa kirjoittaa? 

Bloggaus on sinänsä erityinen harrastus, että siinä saatat saada äänesi kuuluviin suurellekin porukalle jostain sinulle tärkeästä aiheesta. Se vaatii usein sitä, että käytät paljon aikaa lukijakunnan vaalimiseen, kirjoittamiseen ja lukijoiden kanssa vuorovaikuttamiseen. Se ei tarkoita sitä, että kun joku muu on tehnyt tämän työn, tulisi hänen kirjoittaa sinulle tärkeistä asioista. Hän kirjoittaa juuri siitä, mistä haluaa. 

Jos kirjoittajan arvomaailma sotii omasi kanssa, toimii se mielestäni myös loistavana paikkana keskustella näistä asioista hyvässä hengessä. Saattaa olla, että bloggaajan tai jonkun hänen lukijansa maailmankuva laajenee jos avaat keskustelun perustelujen kanssa. 

Blogimaailma on myös niin suuri, että sieltä ihan varmasti löytyy kaikille mieleistä luettavaa. Jos jonkun kirjoittajan tyyli, naama tai mielipiteet ärsyttävät, saa ikkunan nopeasti kiinni ennen kun päivä on täysin pilalla. 

Joten joulurauha mielessä toivoisin tänne mielekästä keskustelua, kilttejä kommentteja, ja rakentavaa kritiikkiä sen sijaan, että huudellaan alaspäin omalta korokkeelta. 

Kommentit (25)
  1. Varmasti oikeinkirjoituskommentoinnissa voi osittain olla kyse alaspäin huutelusta ja kireästä piposta, mutta mielestäni on kritiikissä on perääkin. Itse olen sen tyyppinen ihminen, että jos johonkin ryhdyn, niin haluan hoitaa homman osaamiseni rajoissa mahdollisimman hyvin. Siksi ihmetyttää, että moni haluaa kirjoittaa ja julkaista tekstiä koko maailman luettavaksi, mutta – anteeksi suora ilmaisuni – ei välitä ollenkaan siitä, onko teksti ”hyvää”. Ehkä kyse on erilaisista motivoitumistyyleistä: toisia ajaa eteenpäin laatuajattelu (vähän, mutta priimaa) ja toiset puolestaan saavat kiksit siitä, että ylipäänsä saavat asioita aikaiseksi (pilkun paikat vähän sinnepäin, mutta 8 postausta plakkarissa alle viikossa!)?

    Tällaiselle ”laatuajattelijalle” kielen sujuvuudesta viis veisaaminen näyttäytyy helposti huolimattomana ja laiskana. Harva meistä on syntynyt kirjallisuuden Nobeliin vaadittavat taidot taskussa, eikä blogien ole tietenkään tarkoitus olla mitään kaunokirjallisuutta. Yhdyssanavirheet, kappalejakojen puuttumiset ja esimerkiksi jatkuva toisto vaikuttavat kuitenkin merkittävästi tekstin luettavuuteen, selkeyteen ja jopa siitä välittyviin merkityksiin. Siksi ihmettelen, miten moni bloggaaja avoimesti kertoo, että nämä seikat eivät juuri kiinnosta (ja, kärjistetysti, että niihin huomiota kiinnittävä lukija on negatiivinen nillittäjä)..

    Perustason oikeakielisyydestä huolehtiminen kun ei ole mitään rakettitiedettä: tekstin läpi lukaiseminen ennen julkaisua ei vie kauaa aikaa. Googlen aikakaudella epäselviltä tuntuvat kirjoitusmuodot ja kieliopin perusohjenuorat tsekkaa netistä hetkessä, vaikka olisi pelannut kaikki äikäntunnit ristinollaa. Suosittelen esim. Kotuksen kielioppipankkia (http://www.kotus.fi/ohjeet/kielitoimiston_ohjepankki) ja yhdyssanojen tsekkaamiseen Yhteen vai erikseen -palvelua (yve.fi). Näitä resursseja käyttävät myös ammattikirjoittajat – kielioppisääntöjen ulkoa osaaminen ei siis ole mikään hyvän tekstintuottajan autuaaksitekevä ominaisuus. Rakkaus kaunista kieltä kohtaan sen sijaan on. Miten on aikaa kirjoittaa kokonainen postaus, mutta ei paria sekuntia yhdyssanan kirjoitusasun googlaamiseen?

    Harva lähtee julkaisemaan ottamiaan valokuvia ennen kuin osaa suurin piirtein tarkentaa kameralla. Koska itseäni eivät ISO-arvot voisi vähempää kiinnostaa, en juuri julkaise huonoja räpsyjäni netissä. Jos joskus julkaisisin, tavoitteenani olisi luultavasti kehittää kuvaustaitoani – siksi iloitsisin, jos joku ystävällisesti vinkkaisi vaikka siitä, että paremmalla valaistuksella ja pienemmällä ISO-herkkyydellä kuvat olisivat vähemmän rakeisia.

    Toki kommentoinnin tasoa ja asiallisuutta saa – ja on syytäkin – kritisoida. Poteroista huutelu ja ylimielisyys on turhaa ja mulkkua, eikä harrastelijabloggajalta voi tietenkään _vaatia_ yhtään mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kielen vaaliminen tai tasokkaiden tekstien peräänkuluttaminen olisi tiukkapipoista nillitystä. Ainakin täältä Lilystä lukemani ”kielinatsittelupostaukset” ovat olleet mielestäni pääosin humoristisia eikä niiden kritiikkiä ole kohdistettu yksittäisiin kirjoittajiin – puhumattakaan siitä, että joku olisi vaatimalla vaatinut harrastelijabloggaajaa muuttamaan tyyliään.

    1. Ja auts, pilkka omaan nilkkaan ja sitä rataa: virhe jo heti ekassa virkkeessä 😀

  2. TheLillyPierce
    21.12.2016, 14:27

    Hyvä, ajatuksia herättävä postaus!

    Ymmärrän molempia näkökantoja, itse kun olen aika tarkka oikeinkirjoituksesta, mutta jos esim. muuten hyvässä postauksessa on muutama kirjoitusvirhe, en menetä siitä yöuniani.

    Mielestäni suomenkielen taso on yleisesti huonontunut. Monissa uutisjutuissakin on väärin rakennettuja lauseita, kirjoitusvirheitä, tms. Se on sinänsä harmillista, kun meillä kuitenkin on niin rikas (ja omasta mielestäni huvittavasti yksi maailman vaikeimpia kieliä) ja monipuolinen kieli, ettei sen korjaukseen enää kiinnitetä niin paljon huomiota. Tämä siis näkyy jo koulujen opetuksen tasossakin.

    Mutta nykymaailmassa, niin surullista kuin se onkin, vaikka sananvapaus on parhaimmillaan, ihmisistä on tullut ihan mielettömän herkkiä. Enää ei voi ”heittää läppää”, kun aina pitää jälkeenpäin pyytää anteeksi. Ymmärrän tämän tosi loukkaavien ja karkeiden juttujen kohdalla, mutta se on ihan järjetöntä, miten ihmiset vetävät kaikesta herneen nenäänsä. Ei vain Suomessa vaan ympäri maailmaa. Nykyään pitää hissutella ja keksiä poliittisesti korrekteja termejä ihan kaikelle, ettei joku vaan loukkaannu. Se on minusta naurettavaa. Meillä ihan kaikilla on jonkinlaisia vaikeuksia/haasteita elämässä, niin mitä jos ei tehtäisi muiden elämää yhtään hankalammaksi? Eihän sitä kukaan itselleenkään halua.

    Ja loppujen lopuksi joku aina loukkaantuu. Kaikkia ei voi miellyttää vaikka kuinka haluaisi. Pitää itse vaan osata olla ottamatta kaikkea niin henkilökohtaisesti ja mennä oman pään/sydämen mukaan. Pieni nikottelu naapurissa kuuluu asiaan 😉

    x Lilly

    1. Koska sanot olevasi tarkka oikeinkirjoituksesta, tässä hyvässä hengessä ystävällismielinen huomio, jotta voit kehittää tekstitaitojasi jatkossakin: suomen kieli kirjoitetaan erikseen, ei yhteen 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *