Somen harha
Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen iloisesti moikannut jotain Snapchatissa tai muualla somessa seuraamaani ihmistä. Vasta kun vastapuoli ei ole yhtä tuttavallisesti vastannut moikkaukseen, olen tajunnut ettemme oikeastaan tunnekaan. Sosiaalinen media luo usein harhaa siitä, että kuvittelee tuntevansa jonkun, joka on siellä aktiivinen.
Myös bloggaajien kohdalla käy usein niin, että kuvittelee tuntevansa toisen vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista ”livenä”. Illuusio saattaa särkyä ensimmäisellä kohtaamisella, kun toinen ei olekaan lainkaan sellainen kuin on omassa päässään blogin perusteella maalaillut. Olen itsekin kuullut, että ääneni on paljon matalampi ja että olen paljon pienempi (tai lyhyempi) kuin oli kuviteltu.
Tiedän joidenkin ihmisten elämästä hurjan paljon, vaikka olemme saattaneet nähdä edellisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Tunnistan lapsuuden tuttujen nykyiset puolisot kaupungilla, vaikka en olisi koskaan heitä tavannut. Tiedän missä he ovat olleet häämatkalla ja mitä puoluetta he äänestävät. Toisinaan taas hyvienkään ystävien elämän suurissa muutoksissa ei pysy mukana, sillä he eivät jaa sitä somessa.
Vaikka tiedän, ettei sosiaalinen media ole sama kuin oikea elämä, en aina tiedosta sitä.
Jos joku ei päivitä ikinä mitään Facebookiin tai Instagramiin, voi hänen elämänsä pitää silti sisällään ihania kesälomareissuja, paratiisirantoja, perheenlisäystä ja ylennyksiä. Ja toisaalta jonkun hulppeiden lomakuvien takana voi olla suuriakin murheita ja kriisejä, joita ei halua kaikkien kanssa jakaa.
On myös jännää, miten eri ihmiset ajattelevat eri asioiden olevan henkilökohtaisia. Itse kerron hyvin avoimesti elämästäni ja jaan kuvia vaikkapa aamuisesta kahvihetkestä lakanoiden välissä. Silti esimerkiksi poliittiset kannanotot somessa tuntuisivat liian henkilökohtaisilta. Ihan oman lusikkansa tuo soppaan vielä jälkikasvu. Joidenkin mielestä ei edes lapsen takaraivo saa vilahtaa facebook-kuvassa, kun toinen jakaa mielellään vaikka vaipan sisällön.
Rönsylipäs tämä ajatus nyt moneen eri suuntaan ja punainen lanka ehkä myös katosi matkan varrella. Mitä ajatuksia teillä herää aiheesta?
Pictures: Sara Vanninen