Sukupuolirooleista ja kohtalosta

 

Kävimme tänään aamulla äänittämässä tämän kauden viimeiset Yksillä-jaksot ennen kesälaitumia ja kävimme samalla hiukan läpi tämän kevään aiheita. Sara kertoi lempparijaksoikseen alkoholi- ja menkkajakson. Omia suosikkeja ovat olleet rakkaus- ja ystävyysjaksot.

Toissaviikon podcast-jaksossa puhuimme sukupuolirooleista. Kerronkin jaksossa, että olen saanut hyvin tasa-arvoisen kasvatuksen ja vanhempani ovat jakaneet työt enemmänkin kiinnostuksen kohteiden mukaan kuin minkään perinteisen miehen ja naisen työt -jaon mukaan. Isäni on ollut kiinnostuneempi esimerkiksi designista, vaatteista ja vain äidilläni on ollut ajokortti. Kun mietin nykyistä arkeamme, niin varmasti näillä jutuilla on olut todella paljon merkitystä. En koskaan ole ajatellut, että naisella olisi jotain erityisvelvollisuuksia esimerkiksi kodinhoidossa tai että miehen täytyisi jollain tapaa ”pitää huolta” perheestä rahallisesti.

Minut on myös kasvatettu ihmisenä, eikä niinkään pikkutyttönä. Pelasin sählyä pihan poikien kanssa, pukeuduin pääosin valkoiseen, tummansiniseen, mustaan ja harmaaseen koska itse niin halusin. Talvihaalarini oli siniharmaa ja koulureppuni aina musta tai ruskea. En muista myöskään, että minua olisi juuri koskaan sanottu esimerkiksi sieväksi tai suloiseksi. Muistan saaneeni kiitosta eniten hauskuudesta, reippaudesta ja taitavuudesta. Ehkä sen takia en ole koskaan pitänyt ulkonäön kommentointia mitenkään arvossa myöhemminkään.

Olen kirjoittanut täällä aikaisemmin naamiaisista, joihin olin pukeutunut pelleksi kun kaikki muut tytöt olivat kauniita prinsessoja. Muistan kysyneeni joskus myöhemmin valokuva-albumia tuijotellessani, että miksi minulle oli valittu pellen asu ja vanhempani sanoivat että minä itse halusin pukeutua niin. Olen miettinyt jälkikäteen, että olivatko tosiaan kaikki muut tytöt itse halunneet olla prinsessoja? Ehkä. Tai sitten heitä oli ehkä ohjattu siihen suuntaan. Ei välttämättä suoraan vanhempien suunnalta, vaan lapsille tarjottujen esikuvien, lelujen ja tarinoiden muodossa. Tässä puhutaan vielä aika pienestä pahasta, mutta usein tällaista ohjailua tapahtuu ihan  läpi elämän ja lopulta se voi johtaa esimerkiksi työelämässä sukupuolen mukaiseen segregaatioon, eli työmarkkinoiden jakautumiseen naisten ja miesten aloihin.

Olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän ajatuksia sukupuolirooleista ja sukupuolisensitiivisyydestä kasvatuksessa. Jakson pääset kuuntelemaan täältä.

Viime viikon jaksossa puolestaan aiheena on kohtalo. Onko kaikki elämässämme vain sattumaa vai onko mikään? Ohjaileeko joku suurempi voima meitä vai onko meillä itsellä langat käsissämme? Uskommeko sielunkumppanuuteen? Meillä on aika erilaisia näkemyksiä aiheesta. Näitä ja muita sattumaan ja kohtaloon liittyviä kysymyksiä pohdimme. Jakson pääset kuuntelemaan helpoiten Suplan sovelluksella, mutta se löytyy myös selaimen kautta täältä.

Kommentit (3)
  1. Ei tuo pelleasu vielmä mitään, itse olin tarhan naamiaisissa porkkana, koska halusin niin. Äiti oikein ompeli mulle porkkana-asun, naatteineen päivineen. Tarhassa olivat hieman ihmetelleet että mikä juttu tämä tämmönen on ja äiti oli vaan kuitannut että kun lapsi itse halusi olla porkkana. Se on komea naamiaskuva se kun on prinsessoja sun muita ja sitten yksi porkkana.

    Muutenkin tykkäsin aina lapsena paljon enemmän leikkiä/pelata naapuruston poikien kanssa eli nyt jälkikäteen tarkastellen vaikka vanhemmilla suht perinteiset sukupuoliroolien jaot olivatkin, ei niitä koskaan odotettu minulta.

    1. 😀 Mä olin omasta halustani omena!

    2. Voi ihana! 😀 Tästä tuli niin hyvä mieli!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *