Syötkö liikaa?

Monilla on pienestä lähtien ollut sääntönä, että lautanen on pakko syödä tyhjäksi.
Omassa perheessäni tällaista ei ollut, ja olenkin siitä edelleen todella kiitollinen. Äitini tapasi sanoa ”jätteet eivät kuulu vyötärölle”, mikä on aivan totta. Omassa taloudessani saatan myös laittaa säilöön todella pieniäkin määriä ruokaa, jos joltain ruokakerralta jää ja syön sen seuraavana päivänä (en oikeastaan ikinä heitä ruokaa roskiin). Monissa perheissä oikein kehotetaan että ”täällä on vähän vaan, kyllä joku nyt syö tämän loppuun”. Näissä perheissä usein isä joutuu biojäteastian rooliin.

Jos nykyään menen ravintolaan syömään, jossa annokset ovat hirveän suuret, ei minulla ole vaikeuksia jättää lautaselle ruokaa. Monien mielestä tämä on kuitenkin kamalaa ruoan tuhlausta. Onhan se niinkin, mutta mielestäni se ei auta asiaa, että minä saan itselleni huonon olon.

Aasiassa jättiannoksen ääressä

Tässä vaiheessa yleensä kauhistellaan nälänhätää, ja sitä että minun ruokani menee roskikseen. Se onkin kamalaa. Toivoisin että ravintoloissa tehtäisiin sen kokoisia annoksia, joista ei tule ähky. Mietitään asiaa kuitenkin tältä kannalta: kuinka se parantaa nälänhädän, että minä syön lautaseni tyhjäksi? 🙂
Yleensä jätän esimerkiksi riisin syömättä ja keskityn oleelliseen.

Eilinen salaattini, jonka söinkin kahdessa osassa

Olen joutunut kuitenkin opettelemaan itsekin annoskokoja uudestaan. Koska syön nykyään niin monta kertaa päivässä, ei yksinkertaisesti voi syödä yhdellä kerralla kovinkaan paljoa. Tätä voi harjoitella hyvin kellon kanssa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti. Jos sinun ei tee mieli syödä kellon näyttämänä aikana, olet todennäköisesti syönyt liikaa edellisellä kerralla, tai jos sinulla tulee kova nälkä ennen kuin olisi tarkoitus syödä, olet syönyt liian vähän. En tarkoita, että se tarvitsisi tehdä aina minuutilleen ja koko loppuelämän. Nopeasti keho alkaa tottua tähän rytmiin, jonka jälkeen ei tarvitse kelloa tuijotellakaan.
Verensokeri pysyy tasaisena, ja vältyt kiukuttelu-/heikoituskohtauksilta, vatsa ei turpoa, et väsy ruokailun jälkeen, olet koko päivän energisempi. Olen myös huomannut, että niinä päivinä jolloin en saa syötyä syystä tai toisesta montaa kertaa, tulee iltaisin ahmittua kamalia määriä kaikkea. Tässä jo monta hyvää syytä syödä pienempiä annoksia.

Oma elämänlaatuni on parantunut huimasti juuri tämän muutoksen takia. Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että olen ihan kamala kun olen nälkäinen. Nykyään en ole juuri koskaan nälkäinen 🙂

Ennen minulla tosiaan kävi aina ruokailun jälkeen niin, että maha turposi kamalasti. Nyt maha pysyy litteänä läpi vuorokauden. Ja kun vatsalaukkusi tottuu pienempiin annoskokoihin, ei herkkujakaan tarvitse syödä kuin vähän saadakseen makeudennälän taltutettua. Ainakin minulla tämä on toiminut! Kunnon sixpackin saamiseen täytyy tehdä toki paljon muutakin, mutta mielestäni tämä ruokajuttu on niistä tärkein. Kirjoitan vielä toisen postauksen treenipuolesta.

Heräsikö kysymyksiä aiheeseen liittyen?:)

Kommentit (19)
  1. Hei!Olen miettinyt itsekin annoskokoja mutta toi aikaväli on vielä hukassa.. Siis, miten usein sinä syöt? Ja mikä olisi sinun mielestä hyvä aikaväli? Totta kai sama aika ei ehkä sovi kaikille, mutta halusin silti kysyä :)Laura

    1. Moikka Laura! Syön yleensä 3-4 tunnin välein. Tietty jokut annokset ovat vähän pienempiä välipalan tyyppisiä. Kannattaa kokeilla! Kestää vähän tottua, mutta se on sen arvoista:)

  2. Meilläkään ei kotona pakotettu mitään syömään loppuun. Ei tarjottu mitään muita sitten, että ”no maistusko tämä tai tämä tai tämä tai kymmenen ruokalajin illallinen?” vaan sanottiin että sitte seuraava ruoka-aika on sillonjasillon. Tämä on mielestäni hyvä käytäntö koska jos vanhemmat tekevät kolme eri ruokaa ja niistä saa sitten valita niin oppii kyllä aika nirsoksi. Ja erittäin hyvä, ettei pakotettu syömään enempää kuin jaksoi tai teki mieli. Ravitsemustiede on sitä mieltä, että syömäänpakottaminen sekoittaa lapsen nälän ja kylläisyydentunteet. Lapsella nämä yleensä toimivat normaalisti, koska lapsilla ei ole sosiaalista painetta eikä mainonta pieniin lapsiin samalla tavalla ulotu kuin aikuisiin.Ja sitten jos jossain päiväkodissa tai muualla sanottiin että ajattele niitä kehitysmaiden nälkiintyneitä lapsia, sulla on sentään ruokaa, niin mietin että miksei niitä mun ruokia voi teleportata niille kun en minä niitä aio syödä kuitenkaan.

    1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Jos joskus saan itse lapsia, aion toimia juuri noin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *