Tarkistutatko palkkaasi säännöllisesti?

work.jpg

 

Elän sellaista vaihetta, jossa osa ystävistä on edennyt urallaan jo johtotehtäviin ja nauttii aseman tuomaa hyvää palkkatasoa. Osa vasta aloittelee uraansa tai omaa liiketoimintaansa, osalla on työnhakuprosessi käynnissä ja jotkut tuntuvat jumahtaneet tiettyyn positioon eivätkä tiedä miten pääsisivät etenemään. Palkkakeskustelut ovat siis hyvinkin yleisiä aiheita keskuudessamme. 

Olen itse kuulunut aina ennen siihen ryhmään, joka ei osaa vaatia työstään kunnon korvausta. Olen jokaiseen työpaikkaani mennyt ilomielin sillä palkalla, mitä minulle on tarjottu, enkä ole ottanut palkkaa aiheeksi esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Edellisessä työpaikassani minulle myönnettiin henkilökohtainen palkankorotus, joka luultavasti johtui siitä, etten ollut itse tajunnut vuosiin sitä korotusta pyytää. En ollut siis edes osannut vaatia indeksikorotusta. 

Muistan kun tein ensimmäisiä suuria blogikampanjoita, ja sain hinnoitella itse itseni. Pyysin n. 5 % siitä hinnasta, joka minulle olisi kuulunut ja sekin nolotti. ”Enhän mä nyt tätä kehtaa pyytää.. Täähän on kiva projekti! Mitä jos ne ajattelee että oon ahne jos pyydän tästä rahaa? Mitä jos ne ottaakin jonkun muun joka tekisi sen halvemmalla? ” Olivat ajatuksia, jotka pyörivät mielessäni tuolloin. 

Veikkaan että osa menee nuoruuden ja tietämättömyyden piikkiin, mutta myös siihen, ettei näistä asioista yksinkertaisesti puhuta. Nyt kun olen hiukan valveutuneempi ja tiedän työni arvon, olen sparraillut ystäviäni jotka eivät vielä tunnu omaa ammattitaitoaan arvostavan. Olen toki ehdottomasti myös sitä mieltä, että itseään ei kannata ylihinnoitella. On hölmöä vaatia samaa palkkaa kuin alan parhaat tekijät, mikäli itse vielä opettelee työtä. Mikäli lähtöpalkka on kuitenkin ollut pieni, kannattaa se ehdottomasti tarkistaa jossain vaiheessa. 

Luultavasti olet oppinut uusia taitoja, kehittynyt ammatissasi, luonut ehkä lisäarvoa yritykselle jollain ylimääräisellä osaamisella, luonut suhteita jotka hyödyttävät firmaa tai muuten vain saanut varmistusta omalle pätevyydellesi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että palkan kuuluu olla enemmän kuin silloin kun tulit epävarmana taloon hiukan oppilaan roolissa. 

Törmään kuitenkin todella usein siihen, kuinka taitavia ihmiset ovat puhumaan huonomman palkkansa puolesta. Siis todella, perustelemaan minkä takia pieni palkka on ok ja minkä takia enempää ei kannata pyytää. On ihan kummallisia uskomuksia siitä, että työpaikan saattaa esimerkiksi menettää sillä että palkka-asian tuo esille.

Paras motivaattori yleensä tähän on kuulla, mitä samaa työtä tekevä kollega saa. Joskus erot ovat ihan käsittämättömän suuria, ihan vain siitä syystä että toinen ei ole osannut hinnoitella työtään oikein. Pieni epäoikeudenmukaisuuden tunne antaa itseluottamusta siihen oman palkan vaatimiseen. Aina palkoista ei kuitenkaan puhuta avoimesti, jolloin tällaista tietoa ei ole saatavilla. Silloin kannattaa esimerkiksi googlailla palkkaa, johon omaansa voi verrata. 

Olen myös pitänyt kiihkeitä palopuheita siitä, kuinka elämässä ei saa mitään jos ei sitä itse osaa vaatia. Kuulostaa dramaattiselta, mutta on myös tavallaan totta. On eri asia vaatia työstään ansaitsemansa palkkio, kuin vaatia esimerkiksi enemmän kuin muut. Ei ole ahneutta vaatia sitä, mikä itselleen kuuluu. 

Hankalimpia tuntuu olevan luovan alan yrittäjien työn hinnoittelu. Monesti työntekijä kokee alkuvaiheessa projektit hyödyllisiksi omaa portfoliotaan ajatellen ja monesti ensimmäiset keikat tulevatkin tuttujen kautta. Silloin näkyvyys tai portfolion kasaaminen riittäkin palkkioksi. En ota kantaa siihen, onko tämä oikein vain väärin, sillä olen itsekin tehnyt ilmaiseksi esimerkiksi kaksi pitkää työharjoittelua ja monia kuvauskeikkoja. Näen sen valitettavasti hiukan pakollisena joillain aloilla. Myös tämänhetkinen työni oli aluksi täysin palkatonta. Kuitenkin oppirahatkin on jossain vaiheessa maksetty, ja siinä vaiheessa täytyy osata pyytää työstään myös palkkaa.

portfolio1.jpg

Ongelmia ei toki tule vain luovan alan työntekijöille, vaan samaan asiaan varmaan törmää monessakin yrittäjän ammatissa. Ausseissa juttelin aiheesta, ja siellä monet sanoivat että ystävien tekemistä töistä maksetaan jopa enemmän. Halutaan tukea yrittäjyyttä ja ystävää, joten palkkiosta maksetaan ylihintaa. Suomalaiselle tämä tuntuu menevän toisin päin ja ystäviltä pyydetään palveluksia hiukan halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. Olen aivan varmasti syyllistynyt tähän myös itse.

Helpointa tähän on ajautua silloin, kun ei ymmärrä lainkaan toisen ammattitaitoa. Ajatellaan että esimerkiksi copywriter keksii nokkelan mainoslauseen, ja siihen menee aikaa se pari minuuttia. Valokuvaaja painaa nappia ja upea kuva syntyy sekunnissa. Saatika sitten, kuinka monta konsultaatiota lääkärit varmasti joutuvat tekemään elämänsä aikana (isäpuoleni on joutunut kärsimään erilaisista vaivoistani niin paljon, että laskuni olisi varmaan jo viisinumeroinen). Ja tuttu sähkömieshän tulee tekemään varmasti sähköt kahvia ja pullaa vastaan. 

Veikkaan että tässä on hyvin usein kyse tietämättömyydestä. Ei välttämättä tajuta sitä, mistä kaikesta hinta muodostuu. Joskus työ ei ole rankkaa tai vie paljon aikaa, jolloin saatat maksaa näkemyksestä ja ammattitaidosta, joka on vuosikausia karttunut ja jota varten on saatu käydä esimerkiksi 5 vuotta koulussa. Joskus pelkkä suunnitteluvaihe kestää kymmenkertaisen ajan ennen varsinaista työn tekoa, ja joskus jo pelkät työvälineet maksavat suuren osan palkkiosta.

Maksaessasi esimerkiksi 100 euroa yrittäjälle, menee häneltä ensin 24 prosenttia siitä alveihin, toiset 24 prosenttia YEL-maksuihin, ja veroprosentista riippuen melko iso summa vielä veroihin. Jos tähän kuuluu minkäänlaisia laitteita, tai työ tapahtuu muualla kuin henkilön työhuoneella, pitää myös näille laskea lisähintansa. Yhtäkkiä monen tunnin urakasta saattaa jäädä yrittäjän käteen todella vähän. Ystäväni linkkasi loistavan kaavion siitä, pitäisikö töitä tehdä ilmaiseksi ja missä tapauksissa se on ok?

Kun pohdin, tulisiko meidän tehdä helpot remontit tulevassa asunnossamme itse, laskeskelin esimerkiksi seuraavia asioita. Meillä ei ole tarvittavia työkaluja moneenkaan hommaan, joten ne pitäisi joko ostaa tai vuokrata. Oikeiden välineiden selvittäminen, vuokraaminen ja hakeminen vie useampia tunteja. Näille tunneille on olemassa myös vaihtoehtoiskustannus.. Meillä ei ole myöskään autoa, joten suurempia hankintoja varten pitäisi ottaa taksi tai mahdollisesti jopa vuokrata auto. Tästä tulee myös lisäkuluja. Itse työkin taas vie tunteja, joille voi laskea jonkinlaisen tuntihinnan jonka voisin tehdä esimerkiksi omia töitäni. Tähän kun vielä lisää sen, että remontin hinnan saa suurelta osin kotitalousvähynnyksiin. Yhtäkkiä remppamiesten hinnat tuntuivat hyvinkin järkeviltä. 

portfolio2.jpg

Tulipas pitkä teksti aiheesta ja lähdin vähän sivuraiteillekin. Miten te suhtaudutte palkankorotuksiin? Onko niitä ollut helppo pyytää ja miten keskustelut ovat menneet? Löytyykö muita, jotka ovat ottaneet vain sitä mitä aluksi on tarjottu?

Kommentit (11)
  1. Valmistuin ammattiini toukokuussa 2017, jolloin tein jo alan töitä yhdessä firmassa. Ennen valmistumistani oli puhetta pomon kanssa, että palkka päivitetään sitten, kun olen valmistunut. Tämä asia kuitenkin jotenkin vain jäi ja puoli vuotta valmistumiseni jälkeen huomasin tekeväni edelleen töitä ”harjoittelijan” palkalla, joka siis oli noin 300€/kk huonompi, kuin valmistumisen jälkeen kuuluisi olla. Otin asian puheeksi ja pomoni lupasi tarkistaa palkkani. Meni kuukausi ja hän lupasi korottaa palkkani vuodenvaihteen jälkeen. Vuosi vaihtui ja palkankorotusta ei kuulunut.. onnekseni sain työtarjouksen yhdestä toisesta työpaikasta, johon päätin tarttua. Uudessa työpaikassanikin ”joudun” tekemään hieman huonommalla palkalla töitä, kun ammattiini nähden kuuluisi, mutta sieltä tiedän saavani arvokasta työkokemusta.

    Olen todella huono pyytämään lisää palkkaa ja ensimmäistä palkankorotusta pyytäessänikin ajattelin, että ”olen vasta valmistunut, ei mulla oo varaa vaatia, pitää vaan tyytyä siihen mitä saan jo nyt..” tästä kuitenkin opin, että omaa osaamista täytyy arvostaa ja osata vaatia sille kuuluvaa palkkaa!

    1. Mulla oli sama tilanne kuin siulla – Valmistuin toukokuussa 2017, ja olin jo töissä silloin oman alan yrityksessä. En tajunnut ite pyytää palkankorotusta, joka mulle olis kuulunut kun valmistuin (ja yrityksessä kyllä tiedettiin, että valmistuisin toukokuussa). Lopulta sain ite ottaa asian puheeks viime syksynä, kun tajusin että mun kuuluis saada parempaa palkkaa. Yritys sit maksoi mulle jälkikäteen koko kesän ja syksyn ajalta sen palkan, mikä mulle kuului. Mutta tosiaan, ei kyllä mitään elämässä saa, jos ei ite vaadi. Se on tullut kyllä opittua! Nyt oon saanut lyhyessä ajassa jo lisää vastuuta töissä, ja tuntuu että mun kuuluis saada enemmän palkkaa, mutta en tohdi kysyä… Tuntuu että halutaan maksaa vaan tessin mukainen minimipalkka, eikä yhtään sitten enempiä!

  2. Mä oon aina pyytänyt. Onhan se vaikeaa, mutta oon aina ensin jonkun ystävän kanssa käynyt läpi (mieluiten joku röyhkeä ystävä) sitä, että miten pyydän ja millä perustein. Mutta ei tästä oo kyllä ikinä ollut hyötyä. Tuntuu, että tässä firmassa on semmoinen palkkakatto, että kun aloittelijasta etenee normitasolle, niin siihen se sitten tyssää ja joustovaraa ei ole.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *