TUNTUUKO ETTÄ JUNNAAT PAIKALLASI?

Kävelimme pari viikkoa sitten lähirannassamme ja katselin riisuttuja, vielä lehdettömiä puita. Kävely oli verkkaista ja oli mahdollisuus pysähtyä tuijottelemaan nupullaan olevia lehtiä pidemmäksi aikaa. Mietin, kuinka niissä on mahdotonta havaita silmällä minkäänlaista liikettä, vaikka kuinka kauan seisoisi ja tuijottaisi niitä. Silti yhtenä päivänä niihin on vain ilmestyneet vihreät lehdet. Se käy aina kuin yhdessä yössä. Edellisenä päivänä on harmaata ja seuraavana vehreää. Sama se on kellon tuntiviisaria tuijotellessa. Liikettä on vaikea havaita, mutta se ei illuusiostaan huolimatta ole koskaan paikallaan. 

Tämä johti taas ajatukseen siitä, kuinka suurin osa meidänkin toiminnastamme on tuollaista. Ulkopuolelta saattaa näyttää, ettemme ole menossa mihinkään tai että jonkun menestys on vain tapahtunut yhdessä yössä. Ihan samalla tavalla saatamme itse joskus turhaantua ja kyseenalaistaa toimintaamme, kun haluttuja tuloksia ei tunnu näkyvän ollenkaan. Kuitenkin se pieni ja hidas liikkuminen niitä omia päämääriä kohti tapahtuu päivittäin. Vaikka välillä turhauttaisi ja tuntuisi ettei siitä yhdestä juoksulenkistä ole hyötyä tai yhden päivän opiskelulla koko aihealue vielä aukeakaan ollenkaan, tapahtuu sitä edistymistä silti. Se on usein vasta havaittavissa sitten, kun työ kantaa hedelmää. 

Silloin niillä jokaisella pienellä teolla, mitkä ovat saattaneet tuntua vähäpätöisiltä aikanaan, on kuitenkin väliä. Oikeastaan tämä on aika lohdullinen ajatus. Luen paraikaa viimeiseen tenttiini ja logistiikka on aiheena. Tämä on tuntunut todella puuduttavalta ja minun on ollut todella vaikea kuvitella, mihin tulisin näitä ulkoa opettelemiani toimituslausekkeita ikinä tarvitsemaan. Kun kuitenkin ajattelen, että tämä on samalla tavalla sitä näkymätöntä kasvua, jonka hedelmät korjaan joskus tulevaisuudessa, tuntuu lukeminenkin paljon mielekkäämmältä. 

Joten jos välillä tuntuu ettet etene unelmiasi kohti, koska eteneminen on niin hidasta, älä luovuta! Hidaskin liike on parempaa kuin paikallaan oleskelu. Tee se yksi juoksulenkki, vaikka et sen jälkeen olisikaan vielä maraton-kunnossa. Olet ainakin lähempänä sitä! Muista, että jonain päivänä voit kiittää itseäsi kaikista niistä kerroista kun jaksoit jatkaa välillä todella hitaaltakin tuntunutta matkaa. 

Kommentit (17)
  1. Harvoin kommentoin, mutta nyt on pakko sanoa KIITOS! 🙂
    Tämä antoi voimia niin mahdottomalta tuntuvaan pääsykoeurakkaan, ja jollain tavalla myös eron jälkeisiin fiiliksiin.

    1. Voi ihana kuulla, että auttoi! Tsemppiä pääsykokeisiin ja tietty myös eron jälkeisiin fiiliksiin, kyllä se auttaa ajan kanssa <3

  2. Voi että Elisa…

    Tiedät varmaan mitä aion sanoa :D?

    1. Olitko just miettinyt tätä? 😉

    2. Kyllä!!! 🙂
      Ja kiitos postauksesta! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *