USKALLUSTA UNELMIIN

Lupasin kirjoittaa pelosta omia unelmiaan kohtaaan. Uskon, että jokaikinen joka on lähtenyt jahtaamaan omia unelmiaan, on jossain vaiheessa ollut peloissaan. Jos unelmat eivät edes hiukan pelota, eivät ne ole tarpeeksi suuria. Pelkoa tietysti on monenlaista ja jos se on aivan lamauttavaa, saattaa se olla esteenä sinun ja unelmasi välillä. 

“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.”  -Paulo Coelho, The Alchemist

Unelmien tavoittelu vaatii siis aina uskallusta, muutenhan jokainen tekisi sitä. Joskus pelkona on epäonnistuminen, mutta myös itse unelman toteutuminen voi pelottaa. Olenkin sitä mieltä, että usein ne ketkä menestyvät elämässään, eivät välttämättä ole parhaita vaan heillä on eniten pokkaa ja rohkeutta tehdä asioita. Miten siis saada rohkeutta lähteä kohti unelmiaan?

“Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.” -H. Jackson Brown Jr, P.S. I Love You

Ensin tietysti kannattaa miettiä, haluaako unelman oikeasti toteutuvan vai onko se vain asia minkä haluaa pitääkin haavemaailmassa? Tällaisia voi olla vaikka ajatus siitä, että muuttaisi johonkin paratiisisaarelle, hyppäisi pois oravanpyörästä ja elättäisi itsensä siellä minimipalkalla tehden hanttihommia. Saatat tietää, ettet koskaan tule tekemään sitä, mutta herkuttelet välillä ajatuksella että sekin on mahdollista. Tällaisiakin unelmia saa olla, mutta on hyvä erottaa ne sellaisista, mitä oikeasti haluat saavuttaa. 

Kun unelma on selvillä, mielestäni ensimmäinen askel uskalluksessa on sanoa se ääneen jollekin. Silloin siitä tulee jotenkin todempi, julkisempi ja unelman sijaan se muuttuu tavoitteeksi. Ylipäätään mielestäni on hyvä avata suunsa, jos jotain haluaa. Joku saattaa nimittäin pidellä taskussaan avainnippua oveen, jonka kovasti haluaisit auki. Hän ei vain tiedä sinun haluavan sitä. 

Minulle on jäänyt mieleen joitain vuosia sitten lukemani lehtiartikkeli, jossa oli haastateltu ihmisiä heidän viimeisinä hetkinään. Heiltä oli kysytty se, mitä he katuvat elämässään? Katumuksen aiheina olikin juuri ne asiat, jotka olivat jääneet tekemättä, kokematta tai kokeilematta. Sitä mietin aina, kun epäilys nostaa päätään. Mielummin kokeilen, epäonnistun, opin, teen uudestaan, onnistun, tajuan ettei se ollutkaan minua varten ja jatkan seuraavaan unelmaan, kuin mietin vuositolkulla uskallanko lähteä jotain asiaa tavoittelemaan. 

Ja lopulta voi aina miettiä, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Yleensä riskit ovat loppupeleissä kuitenkin melko pieniä tai pelot irrationaalisia. Päässäni kaikuu myös Kreikassa tapaamamme taksikuskin sanat  ”you have to start living right away, life is too short. If you don’t do it now, you will soon be as old as me. If you don’t live now, you’re dead before you die.”

IHANAA viikonloppua!  

Kommentit (11)
  1. Kiitos!! <3 Ps. Aarrekartasta, teitkö sen leikkaamalla lehdista vai piirsitkö /kirjoititko itse?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *