Valmiiksi tallatuista poluista

 

Kävimme ystäväni kanssa hetki sitten hyvän keskustelun siitä, miten kuhunkin pisteeseen on elämässään päässyt. Kyseessä ei ollut Vilma, vaikka kuvista voisi näin päätellä. Vilma on kuitenkin toinen hyvä esimerkki siitä, mistä postauksessa puhun. Tämä ystäväni sanoi kuulevansa usein siitä, kuinka onnekas hän on ollut päästessään työskentelemään ulkomailla ja alalla, johon hän kouluttautui vasta ensimmäisen ammattivalinnan jälkeen. Hän ei kieltänyt onnekkuuttaan, mutta harmitteli sitä miten usein ihmiset unohtavat kokonaan sen työn, jota tiettyyn pisteeseen pääsy on vaatinut. On täytynyt olla vähän hullunrohkea, tehdä rankkoja valintoja, luopua jostain tutusta ja turvallista ja hypätä pää edellä tuntemattomaan. 

Hän on myös onnistunut yhdistämään aiemmassa työssään hankkimaa osaamista uudessa ammatissaan. Tällaista positiota ei kuitenkaan ollut valmiina, vaan hän on pikku hiljaa luonut sellaisen itselleen. Aloittanut ensin pienemmällä työnkuvalla ja osoittanut firman sisällä, mitä kaikkea muutakin osaa ja mitkä asiat kiinnostavat. Tällainen moniosaajuus on firmoille todella arvokasta, mutta ihmiset eivät tuo taitojaan esiin mikäli varsinainen työ ei sitä vaadi. 

Usein me haluamme kulkea niitä valmiiksi tallattuja polkuja pitkin, ja samalla ihailemme heitä jotka ovat viidakkoveitsen kanssa raivanneet oman tiensä jonnekin ihan muualle ja kuvittelemme että se on vaatinut yhtä vähän ponnisteluja. Vertasin tätä myös matkusteluun. On ihan ok mennä sinne turistirannalle, missä 200 muutakin ihmistä viettävät lomaansa ja aurinkovarjot maksavat 25 dollaria. Siellä voi pötköttää rivissä ja tulla helposti järjestetyllä bussikuljetuksella takaisin hotellille. Tai voi puolestaan nähdä hiukan vaivaa, selvittää yksityinen ranta jossa on hienommat näkymät ja puhtaampi vesi. Sinne pääsy voi olla vaikeampaa, mutta yleensä perille päästyään on iloinen että tuon vaivan jaksoi nähdä. 

Voimme sysätä vastuun omasta elämästämme muille ja valita jonkun valmiista paketeista. Valita yksi niistä valmiista muoteista ja antaa sen sanella suuntamme. Tai voimme muokata tulevaisuudestamme juuri sen näköisen kuin haluamme. Tehdä niitä valintoja, jotka kenties vaativat hiukan enemmän työtä, mutta antavat myös roppakaupalla takaisin. Voimme toimia itse pioneerina ja polunraivaajana.

Rakastan kuunnella tällaisten ihmisten tarinoita, jotka näyttävät kieltä sille, miten kuuluisi elämäänsä elää ja tekevät mitä lystäävät.