VARTALOVALLANKUMOUS

Näin tänään Facebookissa linkin tällaiseen kampanjaan, jonka Jenni Pääskysaari on aloittanut. Tämä on mielestäni niin hieno juttu, että halusin jakaa sen myös täällä. Minulla ei ole lapsia, mutta olen miettiyt että jos niitä minulle joku päivä siunataan, haluan pitää näistä ohjeista tiukasti kiinni.

Olen joskus nuorempana jo harmitellut sitä, miten pieniä tyttöjä usein kehutaan heidän ulkonäön takia, samalla kun pojat keräävät kehuja tekemistään asioista. ”Oletpa sinä kaunis tyttö / Oletpa sinä reipas poika” .Meidät opetetaan siis lapsesta asti siihen, että se määrittelee meitä naisia ihmisenä ja kauneusnormien mukainen ulkonäkö on jollain tapaa tavoittelemisen arvoinen asia. En ikinä itse kokenut ulkonäkökehuja mitenkään erityisen mieluisiksi ja jostain syystä edelleen karvani nousevat välillä pystyyn jos joku kehuu nätiksi. Eihän se ole sellainen asia, johon voimme edes kamalasti itse vaikuttaa. 

Toivon toki, että kaikki olisivat tyytyväisiä ulkonäköönsä ja siitä täälläkin aina pauhaan. Kuitenkaan kukaan muu ei saa sitä määrittää, kuinka hyvä olo sinulla on nahoissasi. Haluaisin, että ihmiset saisivat itseluottamusta myös muilla elämän osa-alueilla. Puhutaan kokoajan siitä, kuinka media luo meille ulkonäköpaineita, mutta otetaan nyt hiukan vastuuta tästä ilmiöstä itsekin. 

Olen lukenut päiväkirjamerkintöjäni viidentoista vuoden takaa ja niissä olen harmitellut sitä, että joku poika, jonka kanssa en ole ikinä jutellut on kuulemma ihastunut minuun. Mietin jo silloin, onko tämä maailma tosiaan sellainen paikka, jossa ulkonäkö on ainoa asia millä on merkitystä. Vauhkosin tästä asiasta myös teininä ja usein vastauksena oli ”en ymmärrä minkä takia sä valitat, ajattele sitä etuna”. Edelleenkään pääni ei mahdu se, että kaksi erinäköistä ihmistä laitetaan lähtökohtaisesti jo eri viivalle esimerkiksi työnhaussa. 

Lapsena monet näistä käyttäytymismalleista opitaan ja meillä aikuisilla on suuri merkitys siihen, miten jälkipolvemme tulevat ulkonäköasioista ajattelemaan. Monet aikuiset siirtävät omia epävarmuuksiaan ja vääristyneitä kehonkuviaan omille lapsilleen tiedostamatta. ”Eihän minun läskit reiteni mitenkään minun lapseeni liity”. Tottakai liittyy , ja enemmän kun ymmärrätkään. Tulevaisuudessa tilanne voi olla jo toisin, jos pidämme nämä seuraavat lupaukset. 

1. En arvostele ulkonäköäni lasteni kuullen
2. En arvostele kenenkään ulkonäköä lasteni kuullen
3. Poistan sanan ”läski” sanavarastostani
4. Ulkonäön sijaan kehun lapsen älyä ja taitoja
5. Korostan lapselleni, että tärkeämpää kuin se miltä keho näyttää, on se, mihin keho pystyy
6. Pidän huolta, että lapseni tietää olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin on
7. Puhun ulkonäöstä samalla tavalla tytöille ja pojille 
8. En laske kaloreita lapseni nähden
9. En punnitse itseäni lapseni nähden
10. Teen selväksi, että vallalla oleva vartalonormi ei ole yhtä kuin normivartalo

Tämä tekstini lähti vähän leviämään käsiin, mutta jos joku sai yhtään jutusta kiinni, heräsikö ajatuksia aiheesta?