VARTALOVALLANKUMOUS

Näin tänään Facebookissa linkin tällaiseen kampanjaan, jonka Jenni Pääskysaari on aloittanut. Tämä on mielestäni niin hieno juttu, että halusin jakaa sen myös täällä. Minulla ei ole lapsia, mutta olen miettiyt että jos niitä minulle joku päivä siunataan, haluan pitää näistä ohjeista tiukasti kiinni.

Olen joskus nuorempana jo harmitellut sitä, miten pieniä tyttöjä usein kehutaan heidän ulkonäön takia, samalla kun pojat keräävät kehuja tekemistään asioista. ”Oletpa sinä kaunis tyttö / Oletpa sinä reipas poika” .Meidät opetetaan siis lapsesta asti siihen, että se määrittelee meitä naisia ihmisenä ja kauneusnormien mukainen ulkonäkö on jollain tapaa tavoittelemisen arvoinen asia. En ikinä itse kokenut ulkonäkökehuja mitenkään erityisen mieluisiksi ja jostain syystä edelleen karvani nousevat välillä pystyyn jos joku kehuu nätiksi. Eihän se ole sellainen asia, johon voimme edes kamalasti itse vaikuttaa. 

Toivon toki, että kaikki olisivat tyytyväisiä ulkonäköönsä ja siitä täälläkin aina pauhaan. Kuitenkaan kukaan muu ei saa sitä määrittää, kuinka hyvä olo sinulla on nahoissasi. Haluaisin, että ihmiset saisivat itseluottamusta myös muilla elämän osa-alueilla. Puhutaan kokoajan siitä, kuinka media luo meille ulkonäköpaineita, mutta otetaan nyt hiukan vastuuta tästä ilmiöstä itsekin. 

Olen lukenut päiväkirjamerkintöjäni viidentoista vuoden takaa ja niissä olen harmitellut sitä, että joku poika, jonka kanssa en ole ikinä jutellut on kuulemma ihastunut minuun. Mietin jo silloin, onko tämä maailma tosiaan sellainen paikka, jossa ulkonäkö on ainoa asia millä on merkitystä. Vauhkosin tästä asiasta myös teininä ja usein vastauksena oli ”en ymmärrä minkä takia sä valitat, ajattele sitä etuna”. Edelleenkään pääni ei mahdu se, että kaksi erinäköistä ihmistä laitetaan lähtökohtaisesti jo eri viivalle esimerkiksi työnhaussa. 

Lapsena monet näistä käyttäytymismalleista opitaan ja meillä aikuisilla on suuri merkitys siihen, miten jälkipolvemme tulevat ulkonäköasioista ajattelemaan. Monet aikuiset siirtävät omia epävarmuuksiaan ja vääristyneitä kehonkuviaan omille lapsilleen tiedostamatta. ”Eihän minun läskit reiteni mitenkään minun lapseeni liity”. Tottakai liittyy , ja enemmän kun ymmärrätkään. Tulevaisuudessa tilanne voi olla jo toisin, jos pidämme nämä seuraavat lupaukset. 

  1. En arvostele ulkonäköäni lasteni kuullen
  2. En arvostele kenenkään ulkonäköä lasteni kuullen
  3. Poistan sanan ”läski” sanavarastostani
  4. Ulkonäön sijaan kehun lapsen älyä ja taitoja
  5. Korostan lapselleni, että tärkeämpää kuin se miltä keho näyttää, on se, mihin keho pystyy
  6. Pidän huolta, että lapseni tietää olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin on
  7. Puhun ulkonäöstä samalla tavalla tytöille ja pojille 
  8. En laske kaloreita lapseni nähden
  9. En punnitse itseäni lapseni nähden
  10. Teen selväksi, että vallalla oleva vartalonormi ei ole yhtä kuin normivartalo

Tämä tekstini lähti vähän leviämään käsiin, mutta jos joku sai yhtään jutusta kiinni, heräsikö ajatuksia aiheesta? 

Kommentit (26)
  1. Ei voi kun ihailla sun upeaa elämänasennetta ja sitä positiivisuutta mikä susta huokuu blogin perusteella! Jälleen sai postaus hymyn huulille ja monesti jään itsekkin pohtimaan aiheita. Tuot aina ripauksen positiivista energiaa päivään, jatka samaan malliin 🙂

  2. Olen bongannut tämän tekstin jo aika monesta blogista ja muusta kirjoituksesta, mutta vieläkään ei kyllästytä. Tämä on todella tärkeä aihe ja koskettaa varmasti suurta osaa ihmisistä.
    Jos äiti puristelee itseään peilin edessä ja toistelee ”hyi kuinka läski mä olen”, ”voi kun olisin tuon tai tuon näköinen” ja ”ei kyllä huvita lähteä juhliin, kun näytän tältä”, lapselle tulee varmasti olo, että ulkonäkö on hyvin hyvin tärkeä asia. Ei saa olla läski, täytyy näyttää kansikuvatytöltä ja mitä jos lapsesta tuleekin ylipainoinen, eikö äiti enää pidä hänestä? Täytyy olla laiha.
    Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt kuinka suuri rooli omalla äidilläni oli sairastumiseeni. En syytä häntä, mediaa tai ketään muutakaan, mutta omille lapsilleni aion näyttää omalla esimerkilläni, että maailmassa on niin paljon muita, tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö.

    1. Hyvin sanottu! 🙂 Samaa ohjetta voi miettiä kaikessa seurassa, ei vain lapsien läsnäollessa. Jos kritisoi omaa ulkonäköään ystävien seurassa, tulee heillekin helposti sellainen olo että he eivät kelpaa myöskään sellaisena kuin ovat.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *