Voiko se sittenkin olla helppoa?

Törmään usein blogimaailmassa sellaiseen ”no pain, no gain”-treenifilosofiaan. Olen itsekin joskus sortunut ajatusmalliin, että saadakseen vartalon hyvään kuntoon, täytyisi jotenkin hirmuisesti kärsiä sen eteen. Treenata verenmaku suussa monta tuntia ja kärsiä nälästä. Kuulostaa aika kamalalta. Jos haluat vartalon, jossa sinulla on hyvä olla, kärsi sen eteen? Jos elämäntapamuutos pitäisi aloittaa tällä ajatuksella, jäisi se minulta ainakin tekemättä. Tämä toteamus ei siis minun mielestäni pidä paikkaansa.

Tai otetaan hiukan taaksepäin. Jos uskottelet itsellesi näin, se varmasti onkin totta kohdallasi. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksei kuntoon pääseminen ja hoikkana pysyminen voisi tapahtua hammasta purematta. Nyt mietitte, enkö ikinä itse treenaa kovaa? Toki treenaan, mutta nautin siitä hurjasti. Se, että pyrkii oman mukavuusalueensa ulkopuolelle tai kärsii kokoajan siitä mitä tekee, on mielestäni kaksi eri asiaa. Jos kuntosalilla itsensä väsyttäminen ei ole sinun juttusi, löydät aivan varmasti jonkun toisen liikuntamuodon, josta oikeasti nautit. Niinkuin edellisessäkin postauksessa puhuin. Ihan jokaiselle löytyy varmasti mieluisa tapa liikkua.

Kerroin, että kaksi ihmistä lähipiiristäni aloitti elämäntapamuutoksen hiukan yli viikko sitten. He saivat gramman tarkkuudella itselleen ruokavaliot, joita heidän tuli noudattaa. Eilen puhuin toisen heistä kanssa ja kyselin, miten muutos on lähtenyt käyntiin. Ja hienostihan se oliki lähtenyt! Kuulemma 4 kiloa lähtenyt ja erittäin energisen kuuloinen ihminen oli puhelimen toisessa päässä. Ainoa asia mitä hän ihmetteli, oli se että on miltei järjen vastaista, että hänellä ei ole ollut kertaakaan nälkä vaan ruokaa on saanut olla kokoajan syömässä. Tämä todistaa sen, että nälässä itseänsä pitäminen ei laihduta! Päinvastoin. Voit nauttia elämästäsi täysin rinnoin, elää joka päivä energistä elämää ja voida hyvin. Samalla etenet kohti unelmiesi vartaloa.

Koska tässä on väärinymmärryksen mahdollisuus, selvennän vielä hiukan asiaa. Minäkin nautin siitä tunteesta, kun on hyvän treenin jälkeen kaikkensa antanut ja endorfiinit jylläävät veressä. En kuitenkaan koe tällaista kovaa treeniä epämiellyttäväksi, vaan se on juuri se, mistä saan parhaat fiilikset. Jos sinä et saa samanlaista hyvää oloa siitä, miksi käyttäisit hurjan määrän vapaa-aikaasi tehden jotain mikä on sinulle silminnähden epämieluisaa? Kun löytää jonkun lajin tai liikuntamuodon, mitä rakastaa, ei kova treenikään tunnu kurjalta.

Kommentit (41)
  1. Löysin jokin aika sitten blogisi ja täytyy sanoa että joka ikinen postaus on todella ollut lukemisen arvoinen! Kirjoitat tärkeistä aiheista ja postauksista olen saanut hirmuisesti motivaatiota treenaamiseen 🙂 Ihanaa, kun on tällaisia blogeja!! Kiitos!:)

    1. Voi kun kiva kuulla, Ziru! 🙂 kiitos paljon!

  2. Apuaa, en enää tiedä mitä teen! Ongelmanani on suklaa!! (Tai siis ehkäpä ongelmani on suhtautuminen suklaaseen) Tykkään suklaasta ihan mielettömästi ja todella harvoin toimii ”vain pari palaa ruoan jälkeen tekniikka” – vaan ei, kyllä se on yleensä 2-3 riviä tai puoli levyä kerrallaan. /: Tykkään myös erittäin paljon rehuista ja no terveellisestä puhtaasta ruoasta sekä ihan terveellisestä kotiruoasta ylipäätänsä. Rakastan salitreeniä (2-5 x vko)sekä juoksua(fiiliksen mukaan). Terveelliset elämäntavat eivät muuten ole ongelma, tai no uni nyt tuppaa usein jäämään 6-8 tuntiin. /: En tiedä mitä teen asian kanssa. Olisi kiva jos jollain konstilla tuo pari palaa päivässä tekniikka onnistuisi, ei toki haittaa jos unohtaisinkin koko herkun. Ja no jos tykkään suklaasta aina, niin toki sitä silloin saa ruokavaliossa olla, mutta ei näin paljoa! (Nyt lähipäivinä on mennyt rivejä/pv) Minulla on ollut anoreksian kaltainen syömishäiriö, josta olen toipunut ja olen nykyään bmi 22 (lihaksia on kyllä paljonkin, mutta on rasvaakin toki, varsinkin masussa ja sisäreisissä). Kuitenkin esim. eilen ja tänään ajattelin, että pidän kohta hiukan mehupaastoa et ei läskiä kerry. ): Mutta toisaalta tiedostan syömättömyyden seuraukset – väsymys, lihaskato, mahd. kaamea nälkä ja ”ison annoksen kohtaus” jne. Oi voi kun en tiedä mitä teen, onko sinulla antaa vinkkejä? Onko kevyet mehu-/keittopäivät mielestäsi ok, silloin tällöin? En tiedä onko jonkinlainen kieltoajatus saanut minut sekaisin ja himoitsen noidankehässä tuota suklaata tyyliin: ajatuksena ”älä syö tai lihoat” toteutuksena: vahingossa sallin liikaa koska kroppa on sekaisin mieleni, halujeni ja tarpeideni kesken. Huoh, toivottavasti ei ollut liian sekava viesti. Todella ihana blogi täytyy sanoa, olet ihanan pirteä ja positiivinen! (:

    1. Hei, Kiitos paljon kommentistasi 🙂 Suhtaudun todella kielteisesti kaikenlaisiin paastoihin/keittopäiviin. Olen niitä joskus tehnyt, mutta nykyään tiedän paremmin. Varsinkin, jos tavoitteenasi on laihtua, sinun täytyy syödä kunnolla. Kun teet itse omat ruokasi alusta loppuun ja syöt päivittäin vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, toimii se paljon paremmin kuin mitkään mehupäivät. Tuohon suklaaseen sitten. Suklaa synnyttää samoja mielihyvän tunteita, joita sinulla on rakastuessasi. On siis ihan luonnollista, että siihen jää helposti riippuvaiseksi. Mielestäni paras tapa on olla aluksi kokonaan ilman sitä vaikka pari viikkoa. Yritä keksiä joitain terveellisempiä herkkuja sen tilalle. Älä osta suklaata kotiin, jottei mielitekoja tule. Jossain vaiheessa, kun olet katkaissut tämän ”suklaakierteen”, voit taas syödä silloin tällöin sitä, ilman huonoa omaa tuntoa. Tsemppiä suklaan vähennykseen 🙂

    2. Kiitos vastauksestasi! (: Ja olet kyllä oikeassa noiden paastoiluiden tms. suhteen!!! Se on vaan hyvä aina kuulla noinkin hyväkroppaselta ihmiseltä, ettei millään niukoilla energioilla unelmakuntoon päästä (vaikka asiaa on itse jo tiedostanut, ohjaavat nuo vanhat syömishäiriöiset aivoni välillä väärille vesille edelleen). Kiitos kun jaksoit tästä ”perusasiasta” tällekin reppanalle avautua. (: Täytyy nyt sitkeästi aloittaa vaan se suklaattomus ja muuten syödä riittävästi terveellistä ravintoa, erityisesti lisätä erilaisten vihannesten määrää. Eiköhän siinä ala tulla ilmaisiksi kiinteämpi masukin samalla. (; Yksi missä on myös kehitettävää, on itseluottamus. Koen aina olevani jollakin tapaa väärässä joka asiassa. Joko keho on jostain kohtaa mielestäni hirveä, tai joko ihan varmasti toimin esim. työasioissa väärin (mulla on todella vastuullinen työ)- eli ts. en oikein kykene koskaan kehumaan itseäni, vaan koen aina että taatusti joku on huonosti ja joskus jos mietin hetken olevani kaunis, huomaan pian sen kehitettävän alueen jota sitten mielessäni mielummin syynään. Keljua, vuosien saatossa tässä on kehitytty, mutta vielä on kova työ siihen, että itseluottamus olisi huipussaan.

    3. Hei vielä 🙂 En tiedä oletko lukaissut, mutta kirjoitin aiheesta itseluottamus tämän: http://startlivingyourbestlife.blogspot.fi/2012/11/itseluottamus.html suosittelen lukemaan. Kommenttiboksin puolella tuli myös hyviä juttuja ilmi muiden kommenteista! 🙂

    4. Kiitos paljon vinkistä! (: Ja aurinkoista kevään jatkoa (siis mieltä, sillä sää nyt ei ole kovin aurinkoinen! :D)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *