Yksi kehu päivässä

Pohdimme ystäväni kanssa eräänä päivänä kehun voimaa ja sitä kuinka hyvä fiilis sen antamisesta saa. Jostain syystä minun on todella vaikea kehua tuntematonta ihmistä. Tai korjaan, kehun paljon ihmisiä, mutta niiden selän takana. ”Olipa tuolla ihana tyyli / Vitsit miten positiivinen tyyppi, tuli tosi hyvälle tuulelle/ Olipa fiksu pointti se, mitä hän sanoi aiemmin” Miksi, oi miksi en sano näitä asioita niille ihmisille suoraan? Kukaan tuskin ainakaan mieltään olisi näistä pahoittanut. Ulkomailla sanainen arkkuni aukeaa vähän väliä, koska englanniksi kehut tulevat jostain syystä luontevammin. No, päätin siinä keskustellessani sitten että tästä eteenpäin pyrin kehumaan yhtä tuntematonta päivässä. Ystäväni otti myös haasteen vastaan. Pohdimme, että tulee varmasti kiinnitettyä entistä enemmän huomiota pieniin positiivisiin juttuihin näin. Pari päivää myöhemmin tunnustin, etten ole vielä kehunut ketään. Jostain syystä kynnys tuntui ylitsepääsemättömän isolta. En missään nimessä ole ujo, tai pelkää sosiaalisia tilanteita, mutta joku siinä vain on mikä on jännittänyt. Ystäväni tietysti oli pitänyt lupauksensa ja ekstroverttinä koki sen myös kovin luonnolliseksi itselleen. 

 

No, aika monta viikkoa siinä menikin sitten, mutta toissapäivänä sain vihdoin suuni auki! Olin tulossa lounaalta Factorystä ja astuin hissistä ulos kun sisään oli tulossa suloinen tyttö ihan mielettömän hienoilla aurinkolaseilla. Siinä sitten aukaisin vain suuni ja kehuin laseja. Tytön reaktio oli niin ihana, kun hän kovasti kiitteli ja hymyili.

 

Ja oma oloni oli vielä parempi. Sain vihdoin kehutilini auki ja siitä tuli niiiin sairaan hyvä fiilis. Pieni asia, suuri hymy ja hyvä mieli loppupäivälle. Nyt kehoitankin kaikkia muitakin tarttumaan tähän haasteeseen. Levitetään sitä hyvää mieltä ympärillemme, eikä unohdeta tietenkään läheisten kehumista. Ehkä teillä ei mene ihan näin kauaa, että saatte suunne auki. 

Kommentit (13)
  1. Olen töissä pienessä puodissa jossa meillä on ihanan erikoista asiakaskuntaa, tulee aina katseltua vaatteita, hiuksia, hattuja, laukkuja ja lompakoita ja aina täytyy sanoa kun näkyy jotain kaunista. :—) se että itse sanoo pienen kehun piristää toisen päivää niin kovasti että kyllä se on sen sanaisen arkun aukaisemisen arvoinen, rakastan päivä toisen jälkeen katsoa kun asiakkaat lähtevät hymy huulillaan ja hymy jää myös myyjällekin. ;—) sitä paitsi minusta varsinkin on ihanaa saada tuntemattomalta naiselta kehu (koska siinä ei ole taka-ajatusta kuten välillä miehillä on), yksikin päivä asiakkaan mukana ollut neiti minun palveltuaan heitä kurottautui hieman lähemmäs ja sanoi minulle: sinä oot tosi kaunis. Olin koko päivän hellyttynyt ja iloinen tästä <3 Joten kehutaan kaikki enemmän tuntemattomia niin saadaan hymyt omille ja muiden kasvoille!

  2. Mä olen aina ollut sellainen, että avaan suuni, jos esim. näen jotain kivaa tai saan hyvää palvelua. Avaan myös suuni, jos en saa hyvää palvelua, mutta se ei ole nyt pointti. Hyvin usein huomaan kassaneideillä kivat kynnet, joista tulee mainittua tai joskus olen ravintolassa nähnyt kivat kengät naisella ja maininnut hänelle niistä. Olen usein saanut vienon kiitoksen takaisin ja mahdollisesti pienen hymyn. Luulen, että ihmiset ovat hyvin hämmästyneitä näistä kohteliaisuuksista, joita tulee ventovierailta. Mutta se ei haittaa, koska luulen, että hämmennys muuttuu iloksi jossain vaiheessa 🙂 Olen tämän tavan oppinut äidiltäni, joka aina muistaa kehua ja piristää ihmisiä, mikäli siihen vain yhtään on aihetta 🙂

    1. Mä olen just se joka hämmentyy ja miettii sitten jälkikäteen että voi vitsi olis pitänyt vaan kiittää iloisesti 😀 Ja sen takia ehkä itsekin olen arkaillut niitä kehuja antaessani. Ja tosiaankin se muuttuu iloksi! Joku pienikin kommentti saattaa jäädä pitkäksi aikaa mieleen. Ihana että te olette tuollaisia kummatkin! Varmasti monen päivä piristyy teidän ansiosta 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *