Yksi tie tyytyväisyyteen

Sain eiliseen tekstiin kommentin, jossa pyydettiin että kirjoittaisin hiukan enemmän kulutuskriittisyydestä ja siitä miten se vaikuttaa hyvinvointiin. Kommentoija oli huomannut omalla kohdallaan olevansa onnellisempi ja stressittömämpi, kun oli alkanut ostolakkoon. Itse en ole missään ostolakossa, mutta olen muuttanut kulutustottumuksiani melko radikaalisti lähivuosina. Ja uskon, että tällainen kulutustottumuksien uudelleenarviointi voisi olla yhteiskunnassamme useammallakin tie onnellisuuteen.

 

Kaikki taisi alkaa siitä, kun päätimme ystäväni kanssa mennä kirpputorille myymään vaatteitamme. Pakkasimme illalla auton täyteen ja vaatteita oli niin paljon, että ovet eivät meinanneet mennä kiinni! Kun katselimme vaatevuoria, joista monia vaatteita oli käytetty vain muutaman kerran, tuli minulle melkein fyysisesti huono olo. Kun vaatteista oli päästy eroon, tuntui kun kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Vaikka vaatteet olivat vähenttyneet, oli yhtäkkiä paljon enemmän päälle pantavaa. Kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus, että vaatejätettä syntyy aivan liikaa, enkä halua jatkossa olla kasvattamassa jätevuoria. 

 

 

 

Kuten joku ihanasti sanoi, tämä on hyvänmielen blogi, joten en halua keskittyä liikaa siihen kuluttamisen negatiiviseen puoleen. En ole myöskään mikään moraalin äänitorvi, vaan puhun hyvinvoinnista yksilötasolla. Voisimme kuitenkin miettiä mitä hyvää voisi syntyä, kun jättää turhat ostokset ostamatta. Ensin tulee mieleen tietysti suorat hyödyt kuten se, että raha riittää paremmin muihin asioihin. En ole missään nimessä itse kuluttamista vastaan. Kulutan enemmän kuin mielelläni rahaa esimerkiksi aktiviteetteihin, matkailuun, ruokaan ja palveluihin. Sen lisäksi olo on kevyempi, kun kotona on vähän tavaraa. Energia kiertää vapaammin ja paikat on helppo pitää siistinä. 

 

 

 

Parasta kuitenkin mielestäni on se, että saa täyden vastuun itselleen omasta onnellisuudestaan. Materialismi ja markkinat pyörivät pitkälti tyytymättömyydestä syntyvällä ostovoimalla. Monet ihmiset shoppailevat ollessaan allapäin, nostattaakseen mielialaansa, samalla tavalla kuin toiset syövät suruunsa. Silloin tulee sellainen olo, että tarvitsee jotakin, voidakseen olla eheä ja tyytyväinen. Jos tunnistit itsesi tästä, kokeile seuraavalla kerralla toista lähestymistapaa. Mieti asioita, joista olet kiitollinen. Tämä saattaa kuulostaa turhalta, mutta toivon että kokeilet sitä. Kun olen itse pahalla tuulella, alan miettiä kaikkia asioita, mistä olen kiitollinen ja yhtäkkiä tulee niin pakahduttavan onnekas ja hyvä fiilis, etten edes muista mikä minua aiemmin harmitti.

 

 

 

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Kommentit (11)
  1. Taysin samaa mielta! Itsekin olen paljon pohtinut viime vuosina kulutusta ja materiaa ylipaataan: mista se tulee ja mihin se paatyy. Kiinnitan paljon huomiota etenkin tavaroiden uusiokayttoon. Vanhasta t-paidasta saa hyvan ratin auton/pyoran pesua varten, kasvatan chileja litran jogurttipurkeissa ja lasipurkit koristelen ja sailytan niissa mausteita, teeta, kynia tms. Kannan kangaskassia tai reppua mukanani, jotta voin laittaa ruoka -ja muut ostokseni siihen ja valttaa muovipussien tulvaa. Myos inventaarion tekeminen tavaroistaan estaa virhe -ja tuplaostokset: monesti saattaa unohtaa jo omistavansa ja sitten samaa tavaraa yhtakkia loytyykin kaapeista monin kappalein ja yleensa ne vanhimmat sitten paatyvat suoraan roskiin…

    On mukava lukea blogia, jossa on inspiroivia ajatuksia ja ideoita kuluttamisen ihannoin sijaan 🙂 lisaa naita!

  2. Hei Elisa!!

    Nyt on kyllä pakko laittaa positiivista kommenttia koskien tätä sun blogia!! Aina kun tämän sivun avaa niin päivä piristyy ja nousee hymy huulille aiheista ja mielipiteistä joita täällä julkaiset. Olet inspiroiva ja ajatteleivainen ihminen, ja ajatusmaailmaltasi hyvin samantyyppinen ihminen kuin itse olen. Täältä saan ideoita liikuntaan, ruokavalioon ja vastakaikua mm. tähän kulutustottumus ajatukseen.

    Olen blogia lueskellut aikalailla alusta saakka ja seuraan sinua instan puolella, mutta silti tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin. Hiljaisena hypettäjänä ajattelin vain antaa kerrankin hyvän kuulua!! Olet ihana <3

    1. Ihana Milla!

      Kiitos hirmu paljon, että kommentoit! Tosi kiva kuulla:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *